Pasi ja Miia Kolehmaisen, Sampon, Ukon ja Sagan sekä Juliette-koiran koti valmistuu asuntomessualueelle Kivistöön.
Talon rakentaminen koettelee perhettä ja parisuhdetta
Miia ja Pasi Kolehmainen rakensivat talon asuntomessualueelle. Projekti on ollut rankka, mutta onneksi lopputulos palkitsee.
Työt, opiskelut, kolme lasta, lasten harrastukset, kotityöt ja omakotitalon rakentaminen. Miia ja Pasi Kolehmainen ovat tasapainoilleet muutaman vuoden sellaisen yhdistelmän kanssa. Nyt alkaa onneksi helpottaa: talo on sisältä viimeistelyä vaille valmis, vain pihatyöt on vielä tekemättä ja terassi lasittamatta. Uuteen kotiinsa perhe pääsee elokuussa kun Asuntomessut ovat ohi.
– Nyt tuntuu siltä, että loppuelämä alkaa sitten kun päästään muuttamaan, Pasi Kolehmainen kuvailee tunnelmiaan.
Miia ja Pasi Kolehmainen ovat olleet yhdessä 16-vuotiaasta saakka ja naimisissa vuodesta 2001. Aluksi ei puhuttu omakotitalon rakentamisesta, mutta kun perhe kasvoi, se alkoi tuntua hyvältä ratkaisulta. Erillistalo Helsingissä alkoi käydä ahtaaksi ja asumiskustannuksiltaan liian kalliiksi.
– Ensin etsittiin pitkään valmiita taloja, mutta emme löytäneet sopivaa. Sitten aloimme etsiä tonttia, mutta ne olivat todella kalliita Helsingissä ja Espoossa, Miia Kolehmainen kertoo.
Lopulta Kolehmaiset keksivät hakea tonttia Kivistön asuntomessualueelta. He eivät saaneet sitä mitä toivoivat, mutta kakkosvaihtoehdon kanssa tärppäsi. Kun tontti oli varmistunut keväällä 2013, Kolehmaiset teetättivät lopulliset suunnitelmat talosta. Keväällä 2014 tontilla päästiin vihdoin töihin. Vanha omakotitalo myytiin pois, ja perhe muutti vuokralle Helsingin Pitäjänmäkeen.
Se tekee, joka ehtii
Pariskunnan toiveet omasta talosta olivat yhdenmukaiset. Yksikerroksinen omakotitalo, jossa ei ole hukkaneliöitä. Omat huoneet 13-vuotiaalle Sampolle, 10-vuotiaalle Ukolle ja 2-vuotiaalle Sagalle sekä yhteistä tilaa, jossa koko perhe voi olla yhdessä. Kylämäinen ja luonnonläheinen alue, josta pääsee helposti junalla Helsinkiin.
– Toki aluksi meillä oli epärealistisia haaveita omakotitalo järven rannalla Helsingin keskustassa -tyyliin, mutta ne typistyivät nopeasti. Nyt meillä on talo, jonka takana on oja – ja tulee meille sentään poreamme pihalle, Miia kertoo.
| Miia ja Pasi Kolehmaisella ei ole ollut selkeää työnjakoa rakennusprojektin aikana. Se tekee, kumpi ehtii. |
Kolehmaiset päätyivät talopakettiin, joten varsinaisia suunnittelu- ja rakennustöitä heidän ei ole tarvinnut tehdä itse. Silti talon rakennuttaminen on ollut työlästä. Takana on paljon paperityötä, päätösten tekoa, rautakauppareissuja. Työmaallakin on pitänyt käydä melko usein. Pihatyöt tehdään loppuun itse, sukulaisten ja tuttavien avustuksella. Keskinäistä työnjakoaan rakennusaikana Miia ja Pasi Kolehmainen luonnehtivat "sekavaksi".
– Se on tehnyt, joka on päässyt paikalle ja ehtinyt, Miia sanoo.
– Onneksi minulla on joustava työaika, toteaa Pasi.
Isovanhempien ja sukulaisten apuun Kolehmaiset eivät ole voineet paljoa turvautua esimerkiksi lastenhoidossa, sillä suku asuu Kuopion seudulla.
– Kavereista monet ovat samassa tilanteessa tai muuten vaan kiireisiä, Miia toteaa.
| Uudessa kodissa lapset Saga, Ukko ja Sampo saavat omat huoneet. |
Huono omatunto lasten takia
Perheen sisäinen sopu on säilynyt rakentamisen ajan, mutta välillä pinna on ollut kireällä itse kullakin. Aikataulut ovat tökkineet, rahaa on kulunut ja eikä töiden teettäminen ole aina ollut yksinkertaista.
– Vaikeinta on ollut ehkä päätösten tekeminen, sanoo Miia.
– Minä sanoisin, että raha-asiat ja ajan riittämättömyys, summaa Pasi.
Välillä kumpikin on miettinyt, onko siinä järkeä, että kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Kun Miian hoitovapaa päättyi, hän jatkoi kasvatustieteen opintojaan Tampereella ja on ollut paljon siellä. Pasi taas on ollut päivätöidensä ohessa johtamiskoulutuksessa ja valmentanut Ukko-pojan jääkiekkojoukkuetta. Toisaalta kumpikin on tiennyt, että epätoivoon ei voi vaipua ja lopussa häämöttää palkinto, oma uusi talo.
– En tiedä, miten tästä on selvitty. Töissä oli vielä organisaatiouudistuskin. Ei ole voinut muuta kuin tehdä asian kerrallaan, Pasi sanoo.
– Aika usein rahat ovat olleet lopussa, mutta olen hokenut itselleni, että hyvin tässä vielä käy. Luulen, että jälkikäteen voimme ajatella, että siitäkin selvittiin. Talon rakentaminen on sellainen projekti, että se joko erottaa tai hitsaa entistä tiiviimmin yhteen, Miia pohtii.
Niin sanottua omaa aikaa tai kahdenkeskistä aikaa ei oikein ollut, eikä sellaisia hetkiä, jolloin perhe voisi vaan olla möllöttää. Lasten takia on ollut välillä huono omatunto.
– Lapset ovat olleet vähän hunningolla. Tuntuu siltä, että vaikka olisin ollut paikalla, en ole ollut aina läsnä. Juuri hämmästelin, kun 13-vuotiaamme oli tehnyt iltapalat kun tulimme talotyömaalta. Hän on oppinut kokkamaan tämän projektin aikana, Miia kertoo.
– On tämä ollut sellainen projekti, etten suosittele ihan kaikille. Onneksi meidät on jo niin monessa liemessä keitetty. Mutta kun lähti tähän, osasi kyllä ajatella, että ei tästä helppoa tulekaan.
Suunnitelkaa ja puhukaa
Asuntomessujen aikana Kolehmaisten kodissa käyvät tuhannet tuntemattomat ihmiset. Talo on heidän, mutta sisustus ei, omat tavarat tuodaan vasta messujen jälkeen. Sitä, että oma koti on pian arvioiden kohteena, kumpikaan ei ole ehtinyt juurikaan miettiä.
Perheille, jotka käyvät Asuntomessuilla ja haaveilevat oman talon rakennuttamisesta Miia ja Pasi Kolehmaisella on muutama vinkki.
– Suunnitelkaa kaikki hyvin. Tehkää sopimukset ammattilaisten kanssa, tavallinen ihminen ei voi tietää kaikkia säädöksiä. Luottakaa vaistoonne, kun valitsette tekijöitä, ohjeistaa Pasi.
– Jos on mummot ja papat lähellä, hyödyntäkää heitä. Puhukaa fiiliksistä suoraan, koska jos asiat jäävät vaivaamaan, voi muuttua katkeraksi, sanoo Miia.
Näin suhde kestää rakennusprojektin
Valmistaudu siihen, että aikataulut ovat kireät, talous tiukalla ja arki muuttuu. Tämä kaikki voi nostaa tunteita, joihin ei osaa varautua.
Pidä paitsi rakennustyömaakokouksia, myös perheen omia kotityömaakokouksia, joissa käydään läpi mitä on menossa, tulossa ja tapahtunut.
Kotia pyörittävän työ on yhtä tärkeää kuin työmaalla olevan ja molempien tekemiä asioita pitäisi arvostaa.
Puhu rakennusprojektin herättämistä tunteista puolisollesi. Aina siihen ei tunnu olevan aikaa, mutta se on tärkeää.
Pitäkää pienimuotoisia harjannostajaisia kun rakennusetapit saavutetaan. Pitäkää perheen kesken pienet juhlat kun valu on saatu valmiiksi tai laatat seinään, se tuo iloa puurtamisen keskelle.
Varatkaa myös kahdenkeskistä aikaa.
Muista, että rakennusprojekti on poikkeustila, joka on aikanaan ohi.
Muista mikä on tärkeintä: ei rakennusprojekti, vaan taloon muuttava perhe. Kirjoita tämä vaikka kylttiin ja ripusta rakennustyömaalle, niin tärkein pysyy mielessä.
Neuvoja antoivat Vantaan seurakuntien perheneuvojat Paula Ruotsalainen ja Lauri Anttila.
https://www.youtube.com/watch?v=bOdVEwpzK0w&feature=youtu.be
Lisää samasta aiheesta:
Bongaa ainakin nämä Asuntomessuilla
Jaa tämä artikkeli: