Kolumni: Tämä ei ole 1970-luku
Tommi Laitio on Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti 2017. Kuva: Esko Jämsä

Tommi Laitio on Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti 2017. Kuva: Esko Jämsä

Kolumni: Tämä ei ole 1970-luku

Hyvää tarkoittava sympatia toimii nuorten kanssa heikosti. Nuori ajattelee, että 2017 ei ole 1972, eikä Kannelmäki ole Tapiola.

Nuorten ja aikuisten vuorovaikutus menee helposti solmuun. Kun aikuinen pyytää nuorisoporukkaa tekemään tilaa kaupan sisäänkäynnillä, nuorista tuntuu, että missään ei saa olla.

Kun setä tai täti ajattelee osoittavansa kiinnostusta kysymällä koulusta, nuoresta tuntuu, että taas luodaan paineita. Kun nuori haluaisi nukkua pitkään raskaan kouluviikon jälkeen, vanhemmasta tuntuu, että nuorta ei kiinnosta perheen yhteinen aika.

Kun poliitikko ajattelee luovansa yhteyttä tapaamiinsa nuoriin kertomalla omista lapsistaan, nuorista tuntuu, että heitä vähätellään ja heille lässytetään.

Empatia on paljon vaikeampaa kuin sympatia."

Suurelle osalle aikuisista tulee selkäytimestä vuorovaikutuksen tapa, jossa nuoren ajatuksia ja tekoja verrataan omaan nuoruuteen. Olemmehan kaikki joskus olleet nuoria.

Sosiologi Richard Sennett kutsuu tätä sympatiaksi. Sympatia on vertailua ja samaistumista. Aikuinen tarjoaa olkapäätä ja peiliä viestittämällä: ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu.”

Valitettavasti hyvää tarkoittava sympatia toimii nuorten kanssa heikosti. Nuori ajattelee, että 2017 ei ole 1972 eikä Kannelmäki ole Tapiola. Että ei tuo ole sama asia. Että en ole lapsesi, vaan ihan toinen ihminen. Että minulle ei tule parempi olo, jos sinunkin lastasi on kiusattu. Että rasismi on eri asia kuin yleinen rähinä. Nuori ajattelee, että tässä piti olla kyse minusta eikä sinusta. Harvoin nuori sanoo tuntemuksensa ääneen, siirtää vain huomionsa muualle.

 

Nuorten kanssa toimii paremmin empatia. Sennettin mukaan empatiassa oma kokemus laitetaan sivuun ja keskitytään ymmärtämään toisen tarinat ja toiveet tarkasti.

Omastaan voi kertoa vasta, kun on saanut toiselta hyväksynnän, että on ymmärtänyt häntä oikein.

Empatia on paljon vaikeampaa kuin sympatia. Sympatia tuottaa nopeammin mielihyvää, koska se aktivoi oman egon keskittymällä siihen, miltä minusta tuntuu.

Empatiassa astutaan itsen ulkopuolelle ja tunnustetaan, ettei tiedetä vastauksia valmiiksi. Siksi pitää kuunnella ja kysyä.

Arvonanto toisen elämän erityisyydelle ja tietoinen, kysymyksillä osoitettava tietämättömyys kantavat kuitenkin sukupolvien välillä paljon pidemmälle kuin samaistuminen ja vanhojen muistelu. Nuori tarvitsee aikuiselta väyliä ja valoa, ei vastauksia.

 

Kirjoittaja on Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja.

tommi.laitio@hel.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: