Tommi Laition mielestä vapaus ei tarkoita oleskeluyhteiskuntaa
Tommi Laitio aloittaa Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnistina.

Tommi Laitio aloittaa Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnistina.

Tommi Laition mielestä vapaus ei tarkoita oleskeluyhteiskuntaa

Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laition mielestä jokaisella pitäisi olla mahdollisuus kokea olevansa arvokas.

Tommi Laitio, 39, valittiin joulukuussa Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajaksi. Viimeiset neljä vuotta hän on johtanut Helsingin nuorisotyötä. Sen lisäksi hänen vastuulleen kuuluvat kulttuuripalvelut, Taidemuseo, kirjasto, kaupunginorkesteri ja liikuntapalvelut.

– Johtamallani sektorilla on tietyssä mielessä kysymys kaikesta hauskasta, mutta koen, että työni on vapauden edistämistä. Ihmiset ovat vapaita kokemaan uusia asioita, solmimaan uusia suhteita ja sivistämään itseään.

Laitio toivoo, että hän pystyisi omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että olisimme vähän toiveikkaampia tulevasta, koska toiveikkaat ihmiset tekevät viisaampia valintoja. Jos olemme peloissamme, palaamme siihen, miten minulle käy. Silloin helposti aliarvioidaan muiden ihmisten halua hyvään ja yhteiseen hyvään.

– Tehdään oletuksia, että en minä ainakaan jousta omista eduistani, koska eivät muutkaan varmaan jousta. Siitä tulee kierre, jossa todistelemme toisillemme, kuinka itsekkäitä yksilöitä olemme.

Oikeus päättää itsestään

Nykyihmiset haluavat Tommi Laition mielestä olla yksilöitä ja kuulua ryhmään samaan aikaan. Ryhmässä muiden kanssa koetaan jotain, huolehditaan toisista, ollaan turvassa ja hyödyksi muille.

– Itsenä tunnistetuksi tulemisen puoli on, että halutaan itse päättää omasta identiteetistä. Niin, ettei kukaan ulkopuolelta määrittele ketään esimerkiksi homoseksuaaliksi, mustaihoiseksi, heteromieheksi tai vammaiseksi. On oikeus itse päättää, kuka on.

Halu olla samaan aikaan yksilö ja kuulua ryhmään korostuu nykyään, koska mahdollisuuksien määrä on suurempi kuin aikaisemmin. Muutos on tapahtunut monikulttuurisuuden, seksuaalisen vapautumisen, koulutustason ja matkustamisen tuloksena.

– Odotuksemme ovat monimutkaisempia kuin ennen. Olemme haluttomia toimimaan yhteisöissä, jotka eivät ota huomioon sitä, että meillä on erilaisia toiveita, tarpeita, kykyjä ja rajoitteita kuin muilla. Harva haluaa joukon jatkoksi, Laitio sanoo.

Aikuiset voivat katsoa peiliin

Suomen tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuvien nuorten määrä on laskenut viime vuosina. Tommi Laitio on tavannut paljon nuoria, jotka eivät ole päässeet opiskelemaan eivätkä töihin. Nämä nuoret miettivät, mihin heitä tarvitaan, mikä on se oma paikka tässä maailmassa.

– Kyllä meistä jokainen aikuinen voi tämän vuoksi vähän peiliin katsoa. Minkälaista maailmankuvaa luomme puheillamme? Siirrämmekö omat pelkomme seuraavalle sukupolvelle? Samaan aikaan maailma ja tieto ovat heille avoinna, ja suomalaiset nuoret ovat terveempiä ja taitavampia kuin koskaan.

Laitiosta on tärkeää, että tässä ajassa puhutaan siitä, mikä on oikein ja väärin, eikä vain siitä, mikä on järkevää ja fiksua.

– Nuorille keskeisiä arvoja ovat aitous, rehellisyys ja kiltteys. Sen takia esimerkiksi videobloggareita katsotaan, koska nuoret kokevat heidän puhuvan suoraan omasta elämästään.

Häkissä oleva ei toimi fiksusti

Tommi Laitio lainaa talousnobelisti Amartya Seniä sanoessaan, että yhteiskunnassa pitäisi olla tavoitteena, että ihmisellä on mahdollisuus elää sellaista elämää, jota hänellä on syytä arvostaa.

– Tämä tarkoittaa, että emme vain kysy ihmiseltä, mitä hän haluaa, vaan turvaamme oikeuden rikkaisiin ja monipuolisiin kokemuksiin. Niiden, koulutuksen ja turvallisten ihmissuhteiden avulla hän voi todella päättää, mikä hänelle on hyväksi.

Laition mielestä yhteiskuntamme toimii tällä hetkellä aika monessa kohdassa niin, että mitä heikompi tilanne ihmisellä on, sitä vähemmän hänellä on valinnanvapautta.

– Ihminen päätyy häkkiin. Eikä häkissä oleva eläin toimi kovin fiksusti.

Vapaus ei Laitiolle tarkoita oleskeluyhteiskuntaa, vaan mahdollisuutta kokea olevansa arvokas ja pystyvänsä käyttämään taitojaan yhteisönsä hyväksi. Siitä syntyy merkityksellisyyden tunne.

Yhteiskunta voisi olla parempi paikka, jos kaikilla olisi vähän laajemmalti kosketusta toisten ihmisten elämään.

– Kaupunki ja seurakunnat pystyvät vaikuttamaan siihen, että meille syntyy turvallisia tapoja nähdä toisenlaisten ihmisten elämään ja tunnistaa niissä yhteistä ihmisyyttä. Nähdä esimerkiksi mielenterveysongelmiin sisälle tai vaikka kirjallisuuden kautta ymmärtää, mitä on olla lestadiolainen tai millaista on ylittää Välimeri kumiveneellä, Laitio selittää.

 

Lue Laition ensimmäinen kolumni: Tämä ei ole 70-luku

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: