Tämä kolahti: Valoa kohti kertoo riipaisevasti menetyksestä ja yllättäen syntyvästä ystävyydestä

Tämä kolahti: Valoa kohti kertoo riipaisevasti menetyksestä ja yllättäen syntyvästä ystävyydestä

Palkitussa japanilaiselokuvassa näkökykynsä menettäneen valokuvaajan ja elokuvankertojan kohtaamiset sisältävät kihelmöivää jännitettä.

Naomi Kawasen Valoa kohti vie japanilaiseen suurkaupunkiin. Nuori nainen nimeltä Misako työskentelee kertojana, joka selittää elokuvan tapahtumia sokeille ja huonosti näkeville. Elokuvan loputtua he saavat esittää kysymyksiä ja kritiikkiä Misakolle. Hän saa huomata, että asioiden kuvailemisessa näkövammaisille pitää olla tarkkana.

Misakon työtä kritisoi erityisen tylysti mies, joka on menettämässä näkökykynsä. Misakoa tämä ärsyttää, mutta samalla häntä alkaa kiinnostaa, kuka mies on. Selviää, että Nakamori on huippuvalokuvaaja, jolle sokeutuminen on luonnollisesti järkytys.

Elokuvassa kiehtoo se, miten runollisesti ja yksinkertaisesti menetyksestä kerrotaan.

Misako lähtee tapaamaan Nakamoria, ja miehen ynseydestä huolimatta heidän väillään alkaa orastaa ystävyys. Misako itse on kokenut traumaattisen menetyksen hänen isänsä kadottua mystisesti. Hän siis pystyy ymmärtämään Nakamoria.

Valoa kohti -elokuvassa kiehtoo se, miten runollisesti ja yksinkertaisesti menetyksestä kerrotaan. Johtolauseena on toteamus: kauneinta elämässä on se, minkä on kadottamaisillaan. Mies yrittääkin viimeiseen asti nähdä, tehdä havaintoja ympäristöstä ja ottaa valokuvia.

Nakamorin ja Misakon suhde selkenee, kun Misako tajuaa Nakamorin ottaneen viimeisen valokuvansa hänestä. Sokeutuva mies siis ilmaisee löytäneensä elämäänsä tärkeän ihmisen, mikä tuo uutta valoa pimenevän maailman keskelle.

Naomi Kawasen toivoa herättävä elokuva sai Cannesin elokuvajuhlilla ekumeenisen juryn palkinnon. Se nähdään ensimmäisen kerran Suomessa Espoo Ciné -elokuvajuhlilla, jotka järjestetään 4.5.–13.5.

Toimittajan fiilikset:

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi