Heikki Sarmannon säveltämä John the Baptist -oratorio kantaesitetään Johanneksenkirkossa. Kirkkoihin säveltämisessä on omat mutkansa: teosten täytyy istua kirkon akustiikkaan, Sarmanto sanoo. – Kirkko on instrumentti, joka sanelee rajat: kuulkaa artistit, nyt tottelette tämän kirkon tilaa. Kuva: Esko Jämsä
Tanssilavat ovat tärkeämpiä kuin konservatoriot, sanoo säveltäjä Heikki Sarmanto
Sarmannon oratorio Johannes Kastajasta kantaesitetään perjantaina 11.11. Kun arabimusiikki ja lattarit lyövät kättä, rytmillä on iso rooli.
– Sano sitten aina tiukasti, että pysy asiassa, Sarmanto, sanoo Heikki Sarmanto heti aluksi.
Asia on Johanneksenkirkossa esitettävä Johannes Kastajasta kertova oratorio John the Baptist, jonka Sarmanto on säveltänyt. Vuosikymmeniä hiottu teos kantaesitetään perjantaina 11.11., ja ensi vuonna se lähtee kiertämään Suomea.
Mutta ei asiassa aina kannata pysyä, jos voi puhua muustakin. Kuten siitä, millaista oli istua Suurkirkon pommisuojassa, millaiset hajut ja soundit syntyivät, kun taivaalta satoi tulta, miten sotalapsuudesta palaava hyvin syötetty poika katseli Arcturus-laivalta savuavaa, raunioista Helsinkiä. Tai siitä, miten äiti opetti lapset laulamaan kansanlauluja kolmiäänisesti, ja miten veljekset kuuntelivat silmät ristissä radiosta The Voice of Americaa, vaikka aamulla piti herätä kouluun.
Radioaalloilta tarttui jazz. Sarmanto alkoi soittaa ja säveltää jazzia, mutta pienen Suomen pienistä piireistä piti päästä pois. Stipendi avasi Sibelius-Akatemiassa opiskelleelle Sarmannolle oven meren taakse, Bostonin Berklee College of Musiciin.
– En ole koskaan viihtynyt missään laitoksissa. Nykyisin kaikki on laitostettua, synnytään synnytyslaitoksella ja kuoleman jälkeen päädytään hautauslaitokseen, ja siihen väliin mahtuu monta laitosta. Arvostettua musiikkikouluakin tärkeämpää oli, että tapasi ihmisiä ja sai perustettua Serious Music Ensemblen.
Nyt, noin viisikymmentä vuotta myöhemmin, bändi aikoo keikkailla marraskuisessa Helsingissä, vaikka yksi soittajista onkin jo taivaan kaarella.
Oratoriossa monia rytmejä
Kriitikot tykkäävät sanoa, että Heikki Sarmanto ylittää musiikin raja-aitoja ja yhdistelee erilaisia genrejä.
– Mä olen utelias, diggaan kaikenlaista musaa. Pikkujätkänä kiersin Olavi Virran kanssa tanssilavoja samaan aikaan kun tein avantgardistista jazzia. Soitin jotain sentimentaalista boleroa ja näin heti, miten musiikki vaikutti, miten mies ja nainen painautuivat toisiaan vasten. Tanssilavat ovat olleet tärkeämpiä kuin hiivatin konservatoriot.
Asiaan, Sarmanto. Millaista musiikkia John the Baptist on syönyt? Ainakin arabimusiikkia, berberien rytmejä, klezmeriä, afroamerikkalaisia ja latinalaisamerikkalaisia vaikutteita.
– Rytmillä on äärettömän tärkeä rooli oratoriossa.
Sarmanto puhuu kyllä mieluummin muiden panoksesta kuin omastaan: tuottaja on tehnyt valtavan työn, solistikaarti on upea, Kuopion nuorisokuoro maan paras, orkesteriin koottu loistoihmisiä.
Freemuusikkojen sitoutuminen on kannatellut tyhjästä syntynyttä, äkkipäätään hullulta kuulostanutta ideaa. Harjoituksissa on jopa nähty kapellimestarin pyyhkivän kyyneliä. Tekijät kutsuvat teosta oratorio/oopperaksi, kauttaviivan kanssa. Mutta siltikään kyse ei ole perinteisestä kirkko-oopperasta, sillä musiikilliset vaikutteet tulevat ympäri maailmaa.
Musiikki ja teksti rinnakkain
Heikki Sarmannolla ja yhdysvaltalaisella libretisti Kim Richillä oli pakottava tarve tehdä nimenomaan oratorio ja nimenomaan Johannes Kastajasta.
– Johannes Kastaja on nimi, jonka kaikki tietävät, mutta jota kukaan ei tunne. Johannes oli näkijä ja totuudenkertoja, joka uskalsi puhua vallankäyttäjiä vastaan. Tällaiset joutuvat usein kärsimään.
Oratorion musiikki ja teksti syntyivät rinnakkain ja toisistaan. Sarmanto ja Rich syöttivät toisilleen puolin ja toisin tekstiä ja melodiaa. On Sarmanto säveltänyt paljon muitakin, jo valmiita, tekstejä, kuten koulukaveri Pentti Saarikosken runoja.
– Saarikoski kirjoitti niin, että siitä syntyi automaattisesti musiikkia. Norssin musiikinopettaja Armas Maasalo sanoi Saarikoskelle, ettei hänellä ole minkäänlaista musikaalista korvaa. Myöhemmin Göteborgissa kuulin, kun Saarikoski alkoi kadulla laulaa Karjalan kunnailla. Ihmettelin, että mitä se Maasalo puhui, sinähän laulat puhtaasti. Saarikoski alkoi itkeä, että ihanko totta.
Mutta se meni jo ohi aiheen. Tai ei aivan. Armas Maasalo oli paitsi Normaalilyseon musiikinopettaja myös Johanneksenkirkon urkuri. Sen saman kirkon, jossa Sarmannon säveltämä oratorio saa kantaesityksensä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Latinalaisrytmejä voi tanssia myös gospelin hengessä
AjankohtaistaVantaan Ilolassa pidettävät tanssitunnit eivät ole niin suoritus- ja ulkonäkökeskeisiä kuin monet lattaritunnit.