Tapahtukoon…?
Älä pelkää , Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Luuk. 1:30–31
Maria. Miten rohkea olitkaan. Elämä Jumalan Pojan äitinä ei kohdellut sinua silkkihansikkain. Hämmennys ja huolet asuivat äidin sydämessä jo lapsen odotuksesta saakka. Erilaisen nuoren äidin osa ei tuolloinkaan ollut helppo. Syvimmän tuskan jouduit kokemaan poikasi viattoman kärsimyksen ja ristin äärellä. Ja kuitenkin otit vastaan suuren tehtävän . "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot."
Maria. Et ole minulle esikuva alistuvasta ja omasta tahdostaan luopuvasta naisesta, vaan rohkeasta Jumalan työtoverista, jolle Jumala suo armonsa ja aivan erityisen elämäntehtävän.
Maria. Sinä olit avoin Jumalan yllätyksille elämässäsi. Sinun uskosi ei ollut puristettu mihinkään kaavaan. Lähdit ottamaan askeleita tiellä, jonka määränpäätä et voinut aavistaa. Luottamuksen varassa kuljit syvimmänkin pimeyden keskellä ja sait kokea, että Jumala kantaa.
Isä meidän rukouksessa pyydämme: "Tapahtukoon Sinun tahtosi." Monesti olen tunnistanut pelon häivähdyksen sisimmässäni. Mitä tuosta pyynnöstä voikaan seurata? Uskallanko sydämestäni rukoilla näin? Luotanko siihen, että Jumalalla on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan?
Marialla oli oma tiensä ja meillä omamme. Jumala ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Hän on sidottu vain rakkauteensa.
Jaa tämä artikkeli: