Kuva: Sirpa Päivinen
Tapio Luoma: kristitty on keskuslämmittäjä
Ensimmäinen päivä uudella työpaikalla on aina jännittävä ja kiinnostava. Millaisia ovat uudet työkaverit, mitkä ovat talon tavat?
Espoon uuden piispan työ alkaa 1. päivä helmikuuta vauhdikkaasti. Tapio Luoma antaa haastatteluja eri medioille. Sen ohessa hän tutustuu uusin työtovereihinsa Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa, joka sijaitsee Espoon keskuksessa, Kirkkokatu kympissä.
Piispaa odotellessa on aikaa silmäillä ympärilleen. Katse poimii viraston kahvihuoneen pöydältä esiin erikoisuuden – sanapelin, joka on täynnään pohjalaisia murresanoja ja niiden suomennoksia.
”Sen Tapio Luoma toi meille tuliaiseksi tänä aamuna”, kertoo tuomiokapitulin väki hymynkare huulillaan.
Voi olla, että nämä ja monet muut pohojalaaset sanat ja sananparret tulevat aikaa myöten kapitulin väelle tutuksi, kunhan uusi esimies on ehtinyt asettua taloksi.
Piispa raivaa oman polkunsa
Tapio Luoma saapuu paikalle pahoitellen pientä viivästymistä. Hän antoi juuri puhelinhaastattelun Kotimaa-lehdelle.
Luoma avaa oven kokoushuoneeseen, jossa hän tulee johtamaan tuomiokapitulin istuntoja. Täällä hän on myös tavannut edeltäjäänsä, piispa Mikko Heikkaa.
”Hiippakunnan ensimmäisenä piispana Heikka teki kovan työn luodessaan uuden hiippakunnan rakenteet. Minun on hyvä aloittaa työt hänen jälkeensä. Olen saanut häneltä arvokasta tietämystä ja toisaalta hyvän evästyksen: jokainen piispa löytää oman tiensä, jota kulkea.”
Espoon hiippakunta on Tapio Luomalle alueena uusi. Lakeuksien kasvatti on työskennellyt koko työuransa ajan pappina Pohjanmaalla, viimeksi Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana.
Seurakunnallisen elämän kuvittelisi olevan aika erilaista Etelä-Suomessa kuin Pohjanmaalla.
”Kirkon haasteet ovat melko samanlaiset kaikkialla, tosin täällä etelässä kuljetaan etuajassa muuhun Suomeen nähden. Yhteiskunta moniarvoistuu, ja etelän taajamissa se näkyy muun muassa monikulttuurisuuden lisääntymisenä. Tämä kannustaa meitä pohtimaan, millainen on kristityn identiteetti tässä ajassa.”
Tajua tilanne, katso eteenpäin
Espoon uuden piispan johtajuusnäkemyksen voi tiivistää näin: johtajan tulee nähdä, missä ollaan ja mihin ollaan menossa.
”Tämä pätee mihin tahansa organisaatioon, myös kirkkoon. Vaikka matkanteko ei aina ole kovin hääviä, johtajan tehtävänä on pitää huolta siitä, ettei taju tilanteesta ja suunnasta häviä näkyvistä”, Tapio Luoma sanoo.
Moni kirkon suunnasta huolestunut kommentaattori on nimittänyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilaa sekavaksi. Erilaista ristivetoa ja myllerrystä on paljon. Luoman mielestä juuri siksi on kysyttävä ja mietittävä peruskysymyksiä.
”Mikä on kirkon tehtävä ja rooli tässä ajassa? Mitä merkitsee kristittynä oleminen? Ajattelen niin, että kristittynä eläminen ei tarkoita rajojen vetämistä. Meitä ei ole kutsuttu rajanvartijoiksi, vaan tehtävämme on olla keskuslämmittäjiä. Kristus on kaiken keskus.”
Luoma korostaa, kuinka tärkeää kirkon itsetajulle on sen alituinen muistaminen, että kirkko on hengellinen yhteisö.
”Emme tee töitä minkään aatteen hyväksi, vaan olemme elävän persoonan palveluksessa. Kyse on Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, joka on, vaikka sitä on vaikea pukea sanoiksi.”
Luonnontiede on tiedettä, ei käsikassara
Tapio Luoma väitteli teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1999. Hän käsitteli dogmatiikan alaan kuuluvassa väitöskirjassaan teologian ja luonnontieteiden suhteita.
Väitöskirjan teema liittyy nykykeskusteluun siten, että amerikkalaisperäinen uusateismi nimeää kristinuskon vihollisekseen. Sen näkemysten mukaan kaikki uskonnot ovat vaaraksi ihmiselle. Taistelussaan uskontoja vastaan uusateismi ottaa käsikassarakseen luonnontieteet.
Kärjekkäimmän uusateismin mukaan luonnontiede todistaa, ettei Jumalaa ole, ja näin uskonnolta on viety pohja pois.
Väitöskirjatyöhönsä viitaten Tapio Luoma huomauttaa, että luonnontieteet tutkivat maailmaa empiirisin keinoin, eivätkä ne ole kristinuskolle minkäänlainen uhka.
”Luomiskertomus on totta siinä mielessä, että kaikki on syntynyt Jumalan tahdosta ja suunnitelmasta. Luomiskertomus ei kuitenkaan kerro meille sitä, mitä luonnontieteet kuvaavat: kuinka eri elementit ovat syntyneet ja kehittyneet. Siinä luonnontiede on paras mahdollinen asioiden kuvaaja. Tälle kuvaamiselle ja pyrkimykselle kirkon tulee antaa kaikki mahdollinen tuki”, sanoo Luoma.
Kiista luomisesta on turhaa
Amerikkalaiset kreationistit eivät kuitenkaan näe asiaa tällä tavoin. He kiistelevät evolutionistien kanssa maailman synnystä ja samalla yrittävät todistaa Jumalan olemassaolon.
Luoman mielestä amerikkalaisperäinen evoluutiokeskustelu on turhauttavaa, poteroihin juuttunutta väittelyä.
”Minulle on epäselvää, miten pieni ihminen voi puolustaa suuren Jumalan kunniaa ja majesteettia sillä, että hän hyökkää luonnontieteitä vastaan. Jumala ei tällaista puolustamista tarvitse.”
”Jos otetaan lähtökohdaksi rationaalinen ajattelu, kuten kiistan osapuolet tekevät, kuuluu kysymys: onko Jumala olemassa vai ei? Mutta eihän Jumala ole mikään objekti. Hän on subjekti. ’Sinä tutkit minua ja tunnet minut, Jumala’, psalminkirjoittaja sanoo.”
Piispa vaalii kirkon yhteyttä
Tapio Luoma toteaa, että Jumalan olemassaolosta inttäminen ei ole kirkon työsarkaa. Sen sijaan on hyvä kysyä, mikä on kristinuskon tai kirkon rooli tässä ajassa.
”Kirkon luonne hengellisenä yhteisönä ei saisi kadota. Piispan tehtävänä on pitää tätä näkökulmaa esillä ja vaalia kirkon ykseyttä.”
Entäpä ne kirkolliset kiistat, joiden keskellä kirkko elää? Eräs tarjottu ratkaisumalli erottaa toisistaan muuttumattomat uskon kysymykset ja kulttuurisesti muuttuvat eettiset kysymykset, joihin kirkko ottaa kantaa.
”Ymmärrän tämän ratkaisumallin idean ja allekirjoitankin sen osin, mutta pulma tulee siinä, että näitä molempia kysymyksiä käsitellään helposti rationaalisin perustein. Kirkko on kuitenkin hengellinen yhteisö. Kristinusko ei tyhjene siihen, mitä ihminen järjellään ymmärtää,” vastaa Tapio Luoma.
Hänen mukaansa rationaalista keskustelua tarvitaan ja sitä on hyvä käydä. Kaiken pohjalla lepää kuitenkin ulottuvuus, jossa ihminen on paljaana ja alastomana pyhyyden edessä.
Ihminen ei hallitse kaikkea
Tapio Luoma kertoo arvostavansa uskontotieteilijä Karen Armstrongia, joka on tuotannossaan todennut, että valistuksen jälkeistä protestanttista maailmaa vaivaa liiallinen rationaalisuus.
”Vaikka järjellä on oma tärkeä roolinsa ihmisyhteisön elämässä, sen käyttö on syrjäyttänyt mythoksen eli mysteerin. Tällöin kokemus Jumalasta katoaa, Jumalasta tulee objekti, jota ihminen tarkkailee, joko uskoo tai ei usko häneen. Rationaalisuudessaan ihminen yrittää hallita tilannetta, eikä oikein tiedä mitä uskonnollisuudella tekisi”, sanoo Luoma.
”Samalla meiltä katoaa paitsi Jumalan, myös ihmisen mysteeri. Jotain ihmisyyden ymmärtämisestä häviää. Toisen ihmisen kunnioittaminen salaisuutena ja mysteerinä väljähtyy.”
Luoma kuitenkin katsoo, että valistuksen jälkeinen aika on murroksessa. Kirkossa se näkyy muun muassa siinä, että ihmiset kaipaavat syvää kosketusta Jumalan kanssa, hakeutuvat hiljaisuuden liikkeen pariin tai retriitteihin.
”Tervehdin tätä ilolla, sillä vapaus, avaruus ja hengittävyys kuuluvat hengellisen elämän pohjavirtoihin”, sanoo Tapio Luoma.
Kuka on Tapio Luoma?
Tapio Luoma (49) muutti Seinäjoelta pääkaupunkiseudulle tammikuussa yhdessä vaimonsa Pirjon kanssa. Diakoniatyöntekijänä työskentelevä puoliso on vuorotteluvapaalla, ja pariskunta etsii vakinaista kotia Espoon alueelta.
Kolme aikuistunutta lasta on jo muuttanut omilleen.
Olet lakeuksilta kotoisin. Missä on sielunmaisemasi?
”Kyllä se on avara ja laaja peltomaisema, jonka taivaanrannassa piirtyy metsää. Tällainen näkymä liittyy syntymäseutuuni Kurikkaan ja työvuosiin Pohjanmaalla. Toisaalta myös meri on tuttu elementti, sillä kävin koulut Vaasassa.”
Miten päädyit papiksi?
”Voi puhua kutsumuksesta. Kuljin poikakerhoissa ja olin kerhonohjaajana. Rippikoulun jälkeen menin mukaan seurakuntanuorten porukkaan. Tiesin hyvin nuorena, että minusta tulee pappi ja se vaikutti jo lukion ainevalintoihinkin."
Mikä papin työssä on ollut parasta?
”Se, että saa olla lähellä ihmisiä. Jos haluaa oppia ihmisenä olemisesta ja ihmisyydestä, pappina pystyy näkemään sen syvimpiä puolia jo viran puolesta, esimerkiksi kirkollisia toimituksia hoitaessa ja kun käy keskusteluja ihmisten kanssa. Myös se on ollut hienoa, että on voinut olla ihmisten tukena tai kuulla, että on voinut jakaa jotain sellaista, josta kuulijat ovat saaneet voimia.”
Nimeä henkilö, joka on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen.
”Heitä on niin paljon! Ehkä kuitenkin nostan esiin lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeät ihmiset: omat vanhempani ja läheiseni, hyvät opettajat ja lisäksi seurakunnan nuorisotyöntekijät, jotka jaksoivat elää kanssamme läpi kuohuvan nuoruuden ja seurasivat elämäämme vakaasti, rauhallisesti ja turhia hötkyilemättä. He ovat jääneet mieleen esikuvina siitä, miten haluaisin hoitaa myös omaa työtäni.”
”Tulit tänne Espooseen Seinäjoelta. Taipuuko tango?
”Ei oikein taivu, tanssissa olen ihan surkea, mutta tykkään kyllä kuunnella tangoa siinä missä monenlaista muutakin musiikkia. Laulan myös itse mielelläni. Lempiharrastuksistani voi mainita juoksemisen ja lukemisen. Teologia on intohimoni, mutta luen muutakin, esimerkiksi kaunokirjallisuutta."
Jaa tämä artikkeli: