Tarjolla matkaseuraa
Ensi sunnuntai on mikkelinpäivä. Sen aihe on Jumalan sanansaattajat. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 103:19–22, 2. Moos. 23:20–23, Hepr. 1:14–2:4 tai Ilm. 5:11–12 ja Matt. 18:1–10.
Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut.
2. Moos. 23:20
”Olisi voinut sattua tosi pahasti.” ”Vielä ei ollut minun aikani lähteä.” ”Se oli ihme.” Aikuisena moni tiukoista paikoista selvinnyt pukee kokemuksensa näihin sanoihin. Puhe suojelusenkelin varjeluksesta on jäänyt lastenhuoneen iltahetkien turvan ja tunnelman luojaksi.
Puhe enkeleistä ei kuitenkaan ole ajassamme vaiennut. Aikamme uususkonnollisten ilmiöiden keskellä voi puhua jopa hämmentävästä enkelibuumista.
Raamatussa Herra ja Herran enkelit kuuluvat yhteen. Jumala lähettää enkelin ihmisen luo varoittamaan, johdattamaan, rohkaisemaan. On lohdullista, että useat ihmisen ja enkelin kohtaamiset alkavat enkelin sanoilla: ”Älä pelkää”.
Harva meistä kuuluu siihen armoitettujen joukkoon, joka on saanut nähdä enkelin. Enkelikertomuksien viesti on kuitenkin kaikille sama. Jumala tulee meidän luoksemme, niin että me voimme olla tekemisissä äärettömän Jumalan ja hänen pyhyytensä kanssa.
Jumalan rakastava läsnäolo täyttää elämämme, havainnoinpa sen tai en. Jos joudun vaaraan tai minua kohtaa onnettomuus, ei sekään tapahdu Jumalan tietämättä, eikä hänen enkeliensä selän takana.
Eräässä vanhassa freskossa kuvataan enkeli mittaamassa ihmiselle määrämitan pituudella elämän lankaa. Se on lohdullinen kuva. Elämämme päivien mitta on Jumalan tiedossa. Hän kulkee kanssamme askel askeleelta, kun niin pyydämme.
Jaa tämä artikkeli: