Tarja Nykänen johtaa, opastaa, aikatauluttaa, hinnoittelee, valvoo ja auttaa Visussa.

Tarpeellista työtä

Työkeskus Visussa pääsee kokemaan onnistumisen iloa.

• 06.08.2009 12:47
• Hanna Antila
• Sirpa Päivinen

Tarja Nykänen ilmoitti lapsena haluavansa tehdä isona erilaista työtä tietämättä tarkalleen, mitä se voisi olla. Sellaista hän toden totta tekeekin: Nykänen työskentelee Vantaan Invalidien ylläpitämässä työkeskus Visussa toiminnanjohtajana, opastaa työntekijät tehtäviinsä, aikatauluttaa ja hinnoittelee tilaukset, valvoo laatua ja auttaa työntekijöitä arjen asioissa. Ainoa työ, jonka hän jättää suosiolla muille, on kahvinkeitto, sillä muut osaavat ja muistavat sen paremmin.

— Pidän työstäni juuri siksi, että se on niin vaihtelevaa. Olen ollut täällä töissä pian yhdeksän vuotta. Vieläkin tuntuu, että en tule tänne varsinaisesti töihin, vaan tämä on kuin toinen koti, Nykänen kuvailee.

Työn merkitys ihmiselle

Jotakin enteellistä oli myös siinä, että opiskeltuaan ohjaustoiminnan artenomiksi ja erityispedagogiikkaa Tarja Nykänen teki lopputyön, joka käsitteli työn merkitystä ihmisen elämässä. Tämä kysymys on pinnalla myös Visussa, jossa työskentelee monia sellaisia, jotka muutoin olisivat vaarassa syrjäytyä.

— Työllä on suuri henkinen merkitys. Moni tänne töihin tuleva on yksinäinen, varsinkin jos hänellä ei ole perhettä. Työpaikka ja työkaverit ovat ihmiselle tärkeitä, niin kuin myös se, että saa tehdä työtä ja kokea onnistuvansa, Nykänen pohtii.

— Työn ohessa käydään todella mielenkiintoisia keskusteluita. Ne ovat usein rankkoja, mutta kuitenkin ihania.

Apua arjen asioissa

Koivuhaan teollisuusalueella sijaitsevassa työkeskus Visussa käy töissä noin kaksikymmentä vantaalaista vajaakuntoista, joiden työnsaantimahdollisuudet olisivat muuten heikot. Työntekijät ovat löytäneet Visun yleensä Vantaan työkeskuksen kautta ja Vantaan kaupunki on tärkeä yhteistyökumppani, joka myös ostaa Visun tuottamia palveluita.

Monelle Visu on pitkään aikaan ensimmäinen paikka, joka tarjoaa työtä. Monet työnantajat ymmärtävät, että sairaudet tai vammat eivät välttämättä tee kenestäkään työhön sopimatonta. Silti heitä ei uskalleta tai haluta palkata.

— Osa työntekijöistämme yrittää palata työelämään ja laittaa hakemuksia eri paikkoihin täällä töissä ollessaan. Työpaikoista luvataan soittaa, mutta soittoa ei koskaan tule. Asenteissa olisi paljon parantamisen varaa, Tarja Nykänen toteaa.

Visussa työskennellään kahdessa vuorossa siten, että vuoron pituus on 4–6 tuntia. Työnteon lisäksi tarjolla on apua arkisissa asioissa, jos työntekijä sellaista tarvitsee.

— Työkeskus Visulla ei ole hoitovastuuta, mutta kyllä täällä ihmisten perään katsotaan. Voimme soittaa vaikka Kelaan työntekijän puolesta, olla yhteydessä sosiaalityöntekijään, auttaa järjestämään kaupungin siivouspalvelun kotiin tai olla yhteydessä läheisiin, jos on tarpeen, Nykänen kertoo.

Pakkauksia ja postituksia

Visussa työntekijät saavat tehtäväkseen monenlaisia urakoita. Siellä muun muassa pakataan liikelahjoja ja sesonkituotteita, pannaan etikettejä tuotteisiin, tehdään postituksia ja pussitetaan kukkien siemenpakkauksia. Joskus kaikki tekevät samaa työtä yhtä aikaa, toisinaan eri puolella hallia on menossa erilaiset työt kuten tänään, jolloin työn alla on suihkuletkun liitossarjojen pakkaamista, vauvan ensisänkyjen puhdistusta ja huoltoa sekä postituslistoja.

— Aikataulun vuoksi täytyy joskus kieltäytyä jostain urakasta. Mistään työstä ei kuitenkaan ole kieltäydytty sen takia, että se olisi vaikea. Päinvastoin, jos tehtävä on vaikea, se tuo vaan lisää tsemppiä ja potkua tähän porukkaan, Nykänen sanoo.

Asiakkaat ovat löytäneet Visun usein puskaradion ansiosta.

— Kun yhteydenotto uudelta asiakkaalta tulee, kerron heille, mitä tehdään ja kenelle tehdään. Se usein vakuuttaa asiakkaan. Yhteistyö meidän kanssa voi olla yksi tapa kantaa yhteiskuntavastuuta.