— Erilaiset kokemukset voivat yhteisen käsittelyn avulla tulla elämän voimavaraksi, toteaa Eeva Elorinne.
Tarve puhua
Ryhmäterapiassa voi oppia kääntämään huonot kokemukset voimavaraksi ja löytää itsestään uusia puolia.
Psykoterapeutti saatetaan sekoittaa psykologiin. Psykoterapeutti voi kuitenkin olla peruskoulutukseltaan esimerkiksi lääkäri, sairaanhoitaja tai teologi. Psykoterapeuteille on oma koulutuksensa, joka kestää 3–6 vuotta. Psykoterapeutti Eeva Elorinteellä on kaksi tutkintoa.
— Valmistuin sairaanhoitajaksi siihen aikaan, kun töitä ei riittänyt kaikille ja niinpä jatkoin opiskelua kasvatustieteen maisteriksi, kertoo Elorinne.
Samalla hänessä heräsi myös syvempi kiinnostus terapiatyöhön. Elorinne hakeutui psykoterapiakoulutukseen ja omaan terapiaan.
— Tutkimusmatka mielen ja suhteiden maailmaan ja psykoterapeutiksi opiskelu oli silmiä avaavaa. Aloin katsoa elämää avarakatseisemmin ja elämästä tuli mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa.
Eeva Elorinteen päätyö on Järvenpään seurakuntaopistolla. Sen ohessa hän ohjaa ryhmäanalyyttisia psykoterapiaryhmiä ja tekee työnohjauksia.
— Ryhmäterapiaan tullaan oppimaan itsetuntemusta ja parantamaan vuorovaikutussuhteita. Parhaassa tapauksessa ryhmäanalyysissa tapahtuu tiedostamista, toisten kuulemista, oivaltamista ja ymmärrystä.
Ryhmäanalyyttisessa ryhmässä istutaan piirissä ja keskustellaan. Tärkeää siihen osallistuvalle on, että hänellä on halu ja tarve puhua omista asioistaan — mutta saako ryhmässä puhua mitä sylki suuhun tuo?
— Periaatteessa kyllä. Ihmisen ajatukset ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, joten siinä mielessä ei ole mitään syljen tuomaa juttua, sanoo Elorinne.
— Kun antaa vapaan assosiaation kulkea, ihmisen sisältä alkaa tulla tärkeitä asioita esille. Vaikka joskus voi näyttää siltä, että joku kerrottu asia ei ole omasta mielestä oleellinen, se voi kuitenkin olla merkittävä avaus. Kuinka se olisi muuten tullutkaan mieleen?
Yleensä ryhmissä puhutaan ihmissuhdeongelmista, lapsuudenkokemuksista ja vaikeuksista vuorovaikutussuhteissa. Kokoontumisissa ei kuitenkaan ole pakko puhua, saa myös olla rauhassa hiljaa.
— Mutta usein käy niin, että pikkuhiljaa kokoontumisien myötä alkaa tulla tilanteita, joissa haluaakin sanoa jotakin. Ja joskus käy myös niin, että jonkun ryhmäläisen hiljaisuus alkaa ihmetyttää ja ryhmän jäsenet nostavat asian esille, Eeva Elorinne kertoo.
Ryhmän jäsenet ovat toisilleen peilejä. Peilistä etsitään ja löydetään yleensä samanlaisuutta. Parhaimmillaan ryhmässä voi saada kokemuksen siitä, että peili alkaakin näyttää monivivahteisempaa ja tarkempaa kuvaa itsestä ja nostaa näkyviin puolia, joita ei ole edes havainnut aiemmin.
— Ryhmässä saa puhua juuri niistä asioista, joista ei ole koskaan voinut puhua kenellekään. Kun saa asiansa sanottua, huomaa, että muillakin on samanlaisia tai samantyyppisiä kokemuksia tai että ainakin joku ryhmäläisistä ymmärtää itseä. Erilaiset kokemukset alkavat yhteisen käsittelyn avulla tulla elämän voimavaraksi, sanoo Elorinne.
Ryhmäanalyyttisessa ryhmässä painopiste ei kuitenkaan ole ihmisen menneisyydessä.
— On hyvä tulla tietoiseksi siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut ja miten ne kokemukset vaikuttavat esimerkiksi ryhmässä. Painopiste on kuitenkin nykyisyydessä, siinä miten oppia katsomaan uusien silmälasien läpi itseä ja myös muita.
Ryhmäanalyyttisessa ryhmässä on yleensä 6–8 henkilöä ja kokoontumisien määrä sovitaan etukäteen. Kokoontumisissa ei ole ennalta sovittua aihetta, vaan pääasia on, että osallistujat saavat puhua vapaasti. Ennalta määrätty aihe rajoittaisi vapaata keskustelunvirtaa. Tärkeää kaikkien ryhmään osallistuvien kannalta on se, että osallistujat sitoutuvat käymään koko terapian loppuun asti, vaikka tuntuisi miltä.
— Ei kannata hämmästyä erilaisia ja ihmeellisiä tunteita, joita ryhmäterapia voi herättää. Olo voi tuntua epätodelliselta ja mieleen saattaa nousta kysymys, että mihinköhän sitä on oikein tullut. Tärkeää on, että sanoo tuntemuksensa ääneen, rohkaisee Eeva Elorinne.
"Oivaltaminen käy nopeasti,
mutta muuttuminen on pitkä prosessi."
Ryhmän tavoitteet luodaan ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Jokaisella olisi hyvä olla myös henkilökohtainen tavoite.
— Mitä selkeämpi tavoite on, sitä helpompi on seurata, miten siihen pääsy etenee. On hyvin todennäköistä, että terapiassa voi saavuttaa myös jotain sellaista, mitä ei ole lähtenyt ollenkaan hakemaan.
Elorinne on kokenut, että terapia-prosessia käydessä alkaa tulla uskallusta ajatella vaikeitakin asioita. Useinhan ne torjutaan tai siirretään huomiseen.
— Kun alkaa työstää omia asioitaan, jossain vaiheessa huomaa, että kykenee valitsemaan vapaasti ja ottamaan vastuun tekemisistään, ajatuksistaan ja tunteistaan. Elämä muuttuu. Pitää vaan muistaa, että oivaltaminen käy nopeasti, mutta muuttuminen on pitkä prosessi.
Ryhmäterapia sopii Eeva Elorinteen mielestä periaatteessa kenelle vain. Mutta toiset voivat ensin tarvita yksilöterapiaa. Alkuhaastattelujen avulla pyritään selvittämään, onko nyt oikea aika liittyä ryhmään.
— Ryhmäterapia on omalla tavallaan haastavampaa kuin yksilöterapia. Siinä on monta suhdetta, ja sehän on meille ihmisille luontainen tila. Yksilö ei ole koskaan irrallinen ryhmästä. Ihminen syntyy aina ryhmään ja yksilöä määrittävät kaikki ne ryhmät, joihin hän on kuulunut tai kuuluu.
Elorinteen mukaan ihminen on sosiaalisen ympäristön tuotos: meihin vaikuttaa se, millaisissa suhteissa olemme eläneet.
— Ryhmäterapiassa voi tulla oivallus siitä, että voi lähteä kokeilemaan uusia tapoja hahmottaa it-seään ympäröivässä maailmassa.
Ryhmäanalyyttinen psykoterapiaryhmä alkaa ma 18.1. klo 18–19.30 seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksessa Tikkurilassa. Ohjaajina psykoterapeutti Eeva Elorinne ja erikoissairaanhoitaja Kirsi Laaksonen. Tiedustelut ja ilmoittautumiset p. 09 830 6330. Ryhmä kootaan haastattelujen perusteella.
Jaa tämä artikkeli: