Taudinsyömä
Kun tauti iskee, tajuaa haurautensa. Syöpäpotilas odottaa vapisten koetuloksia. Terveyden arvo paljastuu vasta sen menettämisen hetkellä.
Minuuden vauriot ovat toisenlaisia. Vaikka ne tekevät minusta hankalan kaverin sille, jonka kanssa elän, en haluaisi päästää niistä irti. Olen suojautumismekanismieni ja aggressioideni kanssa niin tuttu, etten tunnista vammoja niiden takana. ”Olen tällainen kuin olen, ota tai jätä.” Niin minä rakkailleni sanon.
Usein olen miettinyt Jeesusta, jonka kerrotaan sairaalta kysyneen: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas on pyörittänyt epäuskoisena päätään. ”En kai minä tässä muuten olisi”, hän on takuulla vastannut.
Luottamus ja valo ovat minussa turhautumisen tai riskinhallinnan panssarissa. Vaikka niin moni asia olisi minulle mahdollista, varon satuttamasta itseäni piikkilankaan, jolla elämääni aitaan. Varjelen vammaani kuin ainutlaatuista persoonallisuudenpiirrettä, vaikka juuri se estää minulta ja rakkailtani hyvän elämän.
Jeesus, tinkimätön parantajani, naputtaa sormella pöydänpintaa. Arvelen, että rajansa on hänenkin hermoillaan. Niin kauas pakoon en pääse, etten näkisi: tosiasioiden lempeässä katselemisessa on aina tarjolla aikuiseksi kasvamisen ja sisäisen tervehtymisen vaativa, vapauttava prosessi.
Jaa tämä artikkeli: