Pekka Jylhän teos Suru vainajien näyttötilassa. Kuva: Jani Laukkanen

Tee kesäretki eksoottiselle Vantaalle

Helsingin pitäjän kirkonkylässä on bongattavaa niin viherpeukaloille, murhamysteereistä kiinnostuneille kuin taiteenharrastajillekin.

• 12.06.2015 10:50
• Kaisa Halonen

Kiertele kylää

Monelta Tuusulanväylää tai Kehä III:a kiireessä suhaavalta on saattanut jäädä huomaamatta, millainen idylli jää valtaväylien väliin. Keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon ympärille muodostunut kylä on nykyisin miltei uneliaan oloinen paikka, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Satojen vuosien ajan se kuitenkin oli pitäjän keskus, jonne kokoonnuttiin jumalanpalvelukseen pitkienkin matkojen päästä.

Kylä on todennäköisesti perustettu jo 1200–1300-lukujen taitteessa eli samoihin aikoihin kuin Helsingin pitäjä on syntynyt. Nykyisen kyläraitin varrella sijaitsevat kantatalot on rakennettu 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Vanhin niistä on Nyknapas 1780-luvulta.

Entisaikaan kirkonkylässä on toiminut useita kestikievareita, ja vielä nykyisinkin sieltä löytyy kahvila ja majatalo. Kylässä on myös Suomen vanhin yhä käytössä oleva koulurakennus, punaisessa puutalossa toimiva ruotsinkielinen alakoulu Kyrkoby skola.

1400-luvun puolivälissä rakennettua Pyhän Laurin kirkkoa pidetään pääkaupunkiseudun vanhimpana rakennuksena, mutta sen vieressä olevan kellotapulin jotkut osat ovat ilmeisesti vieläkin vanhempia, jopa 1300-luvulta. Ennen nykyistä kivikirkkoa paikalla on ollut puukirkko, sekin Pyhälle Laurentiukselle omistettu.

Kirkon eteläpuolella oli vielä 1800-luvun alussa puukirkko, jossa suomenkieliset jumalanpalvelukset pidettiin. Kirkko purettiin vuonna 1818, koska varoja sen kunnostamiseen ei ollut. Puukirkon paikalla on nykyisin kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema muistomerkki.

Jo keskiajalla kylässä on ollut myös pappila. Se selvisi viime ja toissa kesänä nykyisen pappilan edustalla tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa, joissa löydettiin 1500-luvun pappilan perustukset ja esineistöä 1300-luvulta asti.

Nykyinen pappila on rakennettu 1850-luvulla. Pappilaa ympäröivän puiston ideoijana pidetään kirkkoherra Erik Anders Crohnsin rouvaa Nataliaa. Crohnsit olivat nykyisen pappilan ensimmäisiä asukkaita.

Pappilan puiston puista erikoisimman näköisiä ovat jyhkeä kolmihaarainen lehmus ja ontto vaahtera. Puiston puiden ikää eivät ammattipuutarhuritkaan osaa arvioida. Kirjallisten lähteiden perusteella tiedetään, että ainakin hautausmaalle on istutettu puita 1800-luvulla.

Poikkea kirkkoon

Kun avaa Pyhän Laurin kirkon oven, tulee ensimmäisenä vastaan vanhan kirkon tuoksu, sitten levollinen hämärä. Ja sitten pärähtää pora. Pyhän Laurin kirkossa tehdään korjaustöitä. Edellisestä peruskorjauksesta onkin vierähtänyt nelisenkymmentä vuotta.

Nyt käynnissä oleva remontti on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä kirkossa tehtiin noin 120 vuotta sitten. Toukokuussa 1893 raju tulipalo tuhosi kirkon kaikki puuosat ja vahingoitti myös kivirakenteita. Kirkon jälleenrakennuksen suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer ja se valmistui jo vuoden kuluttua tulipalosta. Höijerin koristeellinen sisustus edustaa tyyliltään uusgotiikkaa.

Jos kirkon sisältä etsii keskiaikaa, kannattaa kohottaa katseensa puuveistoksiin, jotka on kiinnitetty kirkon etuosan pylväisiin. Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä veistos on kotimaista alkuperää ja tehty 1400-luvun lopussa tai 1500-luvun alussa. Katolisella ajalla se on todennäköisesti ollut omalla, Neitsyt Marialle pyhitetyllä alttarillaan.

Pyhää Dominicusta ja tuntematonta naispyhimystä esittävät veistokset lienevät Lyypekistä. Ne ovat ilmeisesti kuuluneet useamman veistoksen muodostamiin alttarikaappeihin. Naispyhimys on veistoksista vanhin, 1400-luvun puolivälistä. Neljäs säilynyt veistos, Job, on nykyisin Suomen Kansallismuseossa.

Noin 40 vuotta sen jälkeen, kun Pyhän Laurin kirkko oli valmistunut, kirkon ikätoveri Leonardo da Vinci sai valmiiksi Milanon Santa Maria delle Grazien luostarin kappelissa freskonsa Pyhä ehtoollinen. Pyhän Laurin kirkkoon kuuluisa fresko liittyy sikäli, että kirkon alttaritaulu on kopio siitä.

Alttaritaulua ei ole signeerattu, mutta sen tekijänä pidetään Robert Wilhelm Ekmania. Ruotsissa hovimaalarin arvon saanut Ekman on maalannut myös muun muassa Turun tuomiokirkon kuorin freskot. Alttaritaulu on lahjoitettu kirkkoon vuonna 1857.

Alttaritaulun yläpuolella kuori-ikkunassa oleva lasimaalaus esittää Jeesuksen syliin polvistunutta pyhiinvaeltajaa. Lasimaalauksen tekijää ei tiedetä, lahjoittaja sen sijaan kyllä. Hän oli konsulinna Maria Ekman, jonka hukkuneita sukulaistyttöjä lasimaalauksen kahden enkelin on arveltu kuvaavan.

Pyhästä Laurentiuksesta muistuttaa enää vantaalaisen kuvanveistäjän Raimo Jaatisen pieni veistos. Keskiajalla kirkossa on todennäköisesti ollut Laurentiusta esittävä puuveistos ja mahdollisesti jopa häneen liittynyt pyhäinjäännös. 200-luvulla elänyt roomalainen Laurentius on yksi suosituimmista pyhimyksistä. Hän kärsi marttyyrikuoleman halsterissa ja on siksi muun muassa kokkien suojeluspyhimys.

Vaeltele hautausmaalla

Pyhän Laurin kirkkoa ympäröivä hautausmaa ei voi ylpeillä presidenttien tai julkkisten haudoilla, mutta kylläkin pitkällä historiallaan. Hautausmaalle ja kirkon lattian alle on haudattu vainajia jo keskiajalla.

Keskiaikainen kirkkomaa on ollut hyvin erilainen kuin nykyinen huolella hoidettu, vehreä ja rauhallinen hautausmaa. Kirkkomaa oli paljon nykyistä pienempi ja kokonaan katetun aidan ympäröimä. Puita tai pensaita ei ollut, ainoastaan luonnonkasveja.

Keskiajalla kirkkomaa oli tärkeä kokoontumispaikka, jossa vaihdettiin uutisia ja kuulumisia ja kuunneltiin saarnoja, joita pappi piti kirkon seinässä olleesta ulkosaarnatuolista.

1700-luvun lopulla hautausmaata alettiin pikkuhiljaa laajentaa. Pysyvät kiviset tai metalliset hautamuistomerkit olivat vielä 1800-luvun alussa harvinaisia. Vanhin säilynyt hautakivi on vuonna 1811 kuolleen sotakamreeri Johannes Weckströmin haudalla.

Muitakin oman aikansa mahtimiehiä alueelle on haudattu. Vara-amiraali Carl Olof Cronstedt rakennutti itselleen ja vaimolleen hautakappelin. Sen läheisyydessä on toinen hautakappeli, jonka rakennutti kenraaliluutnantti Alexander Jakob von Wendt. Tämä kappeli on edelleen suvun käytössä.

Ajan kulun näkee vanhoista hautakivistä, joista osa on lohjennut, osa on kulunut niin, ettei tekstejä tahdo erottaa. Jotkut vanhoista haudoista näyttävät hylätyiltä, istutusten sijasta niillä kukkivat alkukesästä voikukat.

Kaiken kaikkiaan tällä hautausmaalla on 15 156 hautapaikkaa. Vuosittain tänne haudataan hieman yli 500 vainajaa. Uusin laajennus, tuhkahauta-alue, valmistui vuonna 2007.

Hautausmaan vanhassa osassa on hauta, jossa on kolme erillistä, matalaa kiveä. Siihen on haudattu Bodominjärvellä murhatut nuoret, joiden kuolemasta tuli 5.6. kuluneeksi 55 vuotta. Yhdeltä heistä, 15-vuotiaalta Anja Tuulikki Mäeltä, jäi rippikoulu Pyhän Laurin kirkolla kesken.

Kirkon vieressä olevassa sankarihaudassa lepää 172 vainajaa. Heidän joukossaan on yksi nainenkin, jatkosodan ilmavalvontatehtävissä kuoliaaksi kylmettynyt Maj-Lis Blom. Nykyisen, kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen suunnitteleman ilmeensä sankarihauta-alue sai vasta vuonna 1965. Linnunrata-nimiset portit jouduttiin uusimaan 1970-luvulla, kun toinen niistä varastettiin.

Muualle haudattujen läheisten muistelupaikka kertoo kaipauksesta ja rakkaudesta. Kukkien ja kynttilöiden lisäksi edesmenneitä läheisiä on muistettu pienillä lahjoilla. Enkeleitä on useampia, kankainen nalle on jo ehtinyt haalistua. Joku on tuonut pienen siilin, toinen joulupallon. Muistokiven on suunnitellut kuvanveistäjä Arvo Siikamäki.

Ihmettele kappelia

Jos historia alkaa painaa, voi lepuuttaa silmiään nykyarkkitehtuurissa. Anu Puustisen ja Ville Haran suunnittelema, vuonna 2010 valmistunut Pyhän Laurin kappeli on kerännyt kiitosta ja tunnustuspalkintoja. Kappelissa on tarkoitus siunata vantaalaisvainajia hautaan seuraavien parin sadan vuoden ajan.

Valoisassa ja pelkistetyssä kappelissa on kahden nykytaiteilijan teoksia. Kuvanveistäjä Pertti Kukkosen Ristin tie -teos muodostuu seinien reliefeistä ja muurien valaisimista ja kulkee kummassakin kappelisalissa. Huomiota herättävin teos, Pekka Jylhän kristallinen Suru, kätkeytyy kellarikerroksessa sijaitsevaan vainajien näyttötilaan. Saman taiteilijan tekemä, lasihelmistä muodostuva Sielu on kellariin vievässä portaikossa.

Lähteet:

Levähdyspaikka. Vantaan seurakuntien hautausmaat keskiajalta nykypäivään. Toim. Tuula Hockman. Kirjapaja 2004.

Vantaan Pyhän Laurin kirkko 500. Tutkielmia kirkon historiasta.Toim. Marja Terttu Knapas. Vantaan seurakunnat 1994.

Lisäksi asiantuntijoina ovat olleet Vantaan seurakuntien hautaustoimen päällikkö Minna Aho ja Vantaan kaupungin Kirkonkylä-projektin johtaja Andreas Koivisto.