Teeskentelemätöntä keski-ikää
Saara Kesävuori: Hyvä isä. Tammi 2008.
Saara Kesävuoren romaani Hyvä isä näyttää, miten keski-ikäinen Helena kokee isänsä sairastumisen Alzheimerin tautiin. Lisäksi tutkaillaan Helenan perhe-elämää kahden pojan yksinhuoltajana ja hänen suhdettaan tuoreeseen miesystäväänsä.
Muistamisella ja nautinnoilla — ruoalla, juomalla ja elokuvilla — on kirjassa iso osuus. Isän muistot katoavat ja sotkeentuvat elokuvien tarinoihin, mutta ketä se häiritsee, jos isä pitää Norma Jeania vaimonaan, kun isä kerran on sillä tavalla onnellinen?
Isän diagnoosi saa Helenan mietiskelemään menneisyyttään, johon kuuluu äidin varhainen kuolema sekä lapsuus snobin ja tytärtään kaikelta pahalta varjelleen elokuvaharrastajaisän kanssa. Helena käy myös läpi vuosientakaista avioeroaan ja äitiyttään.
Hän tuntuu kulkeneen epämuodikkaan päämäärättömästi ja ahdistuneesti läpi aikuisuuden varhaisvuosien, eikä hän nytkään sen kummemmin napakoidu, vaikka rakas isä heikkenee sänkypotilaaksi parissa kuukaudessa. Hän viihtyy kahviloissa muistojensa ja erilaisten leivonnaisten ja viinien parissa, tai kävelee meren rannalla elokuvia ja mennyttä ruotien. Mielisairaanhoitajana työskentelevä miesystävä Miettinen tarjoaa rankoilla tarinoillaan suurempaa mittakaavaa elämää säikkyvälle Helenalle.
Kirjan hahmot ovat eläviä ja todenmakuisia, erityisesti juopon Miettisen hahmo piirtyy verevänä esiin. Kielikin on nasevaa ja taidokasta, mutta lauseet on välillä ladattu turhan raskaiksi. Hienosti tiivistetyt mietteet eivät aina saa tarpeeksi tilaa ympärilleen.
Silti Hyvä isä on raikas kirja ihmisistä, joille tavallisuus ei ole pelote, ja joita terveys- ja onnellisuusnormit eivät painosta. Se kertoo ihmisistä, jotka selviytyvät elämänsä vaikeista hetkistä paitsi puhuen ja muistellen, myös nauttien perusasioista kuten herkuista — ilman syyllisyyttä, ilman psykologisointia, ilman onnen kulisseja.
Jaa tämä artikkeli: