Hakunilan seurakunta tiivistää monikulttuurista yhteistyötä Länsimäen koulun kanssa. Nuorisotyönohjaaja Nina Pajunen on koululla torstaiaamupäivisin. Ulkoiluseurana on 3B-luokan oppilaita.
Tehdään yhdessä
Hakunilan seurakunnan väki lähtee mielellään ihmisten pariin.
Lähiöitä, pientaloalueita, maalaismaisemaa, erämaata. Urheilupuisto ja kartano. Neljä kirkkoa, nelisenkymmentä työntekijää, noin 17 600 seurakuntalaista. Sellainen on kirkkoherra Hans Tuomisen työmaa, Hakunilan seurakunta.
Seurakunnan kaakkoisnurkassa, Helsingin rajalla sijaitsevassa Länsimäessä jo yli neljännes asukkaista on maahanmuuttajataustaisia. Seurakunta toimii sillanrakentajana pyörittämällä monikulttuurista lasten torstaimestaa, jossa parhaimmillaan puhutaan 17 eri kieltä. Lisäksi seurakunnan nuorisotyönohjaaja työskentelee kerran viikossa Länsimäen koululla.
— Yritämme toimia niin, että täällä olisi hyvä ja turvallista asua ja että avoimuus, kunnioitus ja hyväksyntä ihmisten kesken lisääntyisi, Tuominen sanoo.
Hänen mielestään seurakunnalla on Hakunilan alueella tärkeä rauhanrakentajan rooli.
— En usko, että täällä on rasismia sen enempää kuin muuallakaan. Toisaalta lähikoulujen opettajat ovat kertoneet ongelmien lisääntyneen. On syytä huolestua, jos yleinen ilmapiiri ja vihapuheet alkavat näkyä lasten ja nuorten maailmassa.
Hakunilan kerrostalolähiön asukkaiden ongelmat, syrjäytyminen ja työttömyys, näkyvät päivittäin ostarilla. Ostarin kupeessa sijaitsevassa kirkossa halutaan pitää kynnys matalalla. Diakoniavastaanoton lisäksi tukea on tarjolla myös maanantaiaamupäivisin järjestettävässä hartaushetkessä ja voileipätarjoilussa.
Vaaralassa ja Itä-Hakkilassa on pääasiassa omakoti- ja rivitaloja. Vaaralan kirkko on nuorison käytössä, Pyhän Annan lastenkirkko Itä-Hakkilassa puolestaan erikoistunut lapsi- ja perhetyöhön.
Vaikka alueet ovat hyvinkin erilaisia, niitä yhdistää Tuomisen mukaan tekemisen meininki. Hakunilan seudulla toimii monia yhdistyksiä, ja seurakunta on yksi niiden yhteistyökumppaneista.
— Vaaralan elävä adventtikalenteri, Håkansbölen kartanon joulutapahtuma, Länsimäki-päivä, Hakunila-päivä, Itä-Hakkilan kylätapahtuma… On tärkeää, että me seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset olemme paikallisissa tapahtumissa mukana, tapaamme ihmisiä ja olemme kiinnostuneita heidän arjestaan. Missä muualla pääsisimme näin lähelle heitä? Tuominen sanoo.
— Viimeksi Hakunila-päivänä juttelimme satojen ihmisten kanssa ja kuuntelimme heidän elämäntarinoitaan. Välillä käytiin ihan sielunhoidollisia keskusteluja. Olemme suunnitelleet myös joululaulujen laulattamista ostarilla ja papin pubikierrosta.
Jo useampana vuonna Hakunilan seurakunnan vapaaehtoiset ja työntekijät ovat olleet näkyvillä Ikeassa Yhteisvastuukeräyksen merkeissä. Keräyspaikka on niin hyvä, että Hakunila lyö omat keräysennätyksensä toistuvasti. Tänä vuonna kerättiin lähes 40 000 euroa.
— Vaikka seurakunnassamme on paljon yksinäisiä, työttömiä, köyhiä ja syrjäytyneitä, paljon on myös auttamishalua, Tuominen sanoo.
Hans Tuominen valittiin Hakunilan kirkkoherraksi toukokuussa 2010. Vaalista tehty valitus viivästytti hänen virkaanasettamistaan, mutta hän on ehtinyt perehtyä seurakunnan työhön jo vuoden verran, ensin vt. kirkkoherrana ja valituksen hylkäämisen jälkeen kesäkuun alusta kirkkoherrana.
— Vuoden aikana minulle on tullut selväksi, että seurakunnan motto ”ilon ja toivon yhteisö” ei ole pelkkä fraasi vaan se näkyy kaikessa tekemisessä. Tuemme ja rohkaisemme toinen toisiamme. Tilaa on hyvin monenlaiselle hengellisyydelle ja myös työntekijöitä on eri herätysliikkeistä. Olennaista eivät ole erot, vaan se, mitä tehdään yhdessä, Tuominen sanoo.
— Samaa kyllä toivoisin enemmän koko kirkolle: yhteistyötä väittelyn sijasta.
Tuomisen mukaan seurakunnassa korostuu se, että yhteydessä saa olla ilman, että uskon määrää tivataan. Seurakuntayhteys on enemmän kuin yksittäisen ihmisen usko tai epäusko.
— Uskoisin, että sellainen hyväksynnän kokemus kannattelee jokaista meistä pitkälle.
Jos jotain raskasta kuluneesta vuodesta pitää löytää, Tuominen mainitsee resurssien tiukkuuden.
— Kun seurakuntaan kuuluu yhä vähemmän väkeä, se merkitsee taloudellisten resurssien ja työntekijöiden vähenemistä. Samalla kuitenkin alueen ihmisten ongelmat kasvavat. Miten me niihin pystymme vastaamaan, on melkoinen haaste.
Tilanteen muuttamiseksi Tuomisella ei ole helppoja ratkaisuja. Hän kuitenkin muistuttaa, että kuten on nähty, kirkon julkisuuskuvalla on merkitystä — ja siihen voi yrittää vaikuttaa.
— Toimiiko kirkko niin, että sen viestit nousevat ongelmista ja keskinäisistä riidoista, vai niin, että saamme julki sen hyvän, mitä teemme? Ehkä vielä tärkeämpää on, että teemme työmme seurakunnissa niin, että ihmiset tuntevat, että heidät kohdataan ja heitä palvellaan.
Tuominen on myös hiukan huolissaan siitä, että toisinaan kirkon identiteetti iankaikkisen todellisuuden välittäjänä näyttää julkisuudessa unohtuneen.
— Seurakunnan ydinviesti on armon viesti. Meidän on uskallettava puhua Jumalasta, Jeesuksesta, armosta ja rakkaudesta ja ilmennettävä uskoamme lähimmäisenrakkaudessa ja välittämisessä.
Kutsu su 2.10. Vietämme yhdessä juhlaa lasten ja enkelien päivänä. Perhemessussa piispa Irja Askola asettaa Hans Tuomisen kirkkoherran virkaan. Lohisoppaa klo 11, messu klo 12 ja kirkkokahvit sekä musiikillinen juhlahetki klo 14.30, jossa esiintyvät Papas no Mamas, HowManyMothers ja jazzpianisti Janne Maarala.
Jaa tämä artikkeli: