Tehokuureja kesäksi

Elämän mielekkyys voi löytyä toisten auttamisesta tai syvemmän hengellisyyden etsimisestä. Usein ne kulkevat käsi kädessä.

• 15.06.2011 09:55
• Kaisa Halonen
• Hans von Schantz

Myötätuntokuuri

Karen Armstrong: Kaksitoista askelta myötätuntoiseen elämään. Like 2011.

Entä jos uskontokriitikot ovatkin väärässä eivätkä uskonnot olekaan uhka maailmanrauhalle ja kehitykselle? Brittiläinen Karen Armstrong, lukuisia suosittuja tietokirjoja kirjoittanut uskonnontutkija ja entinen nunna, on sitä mieltä, että uskonnot voivat olla myös sillanrakentajia ja inhimillisen kärsimyksen lievittäjiä, jos seurataan niiden perimmäistä sanomaa.

Kirjassaan Kaksitoista askelta myötätuntoiseen elämään Armstrong lähtee siitä, että kaikkien uskontojen ytimessä on tuttu kultainen sääntö: ”Älä tee toisille sitä, mitä et haluaisi heidän tekevän itsellesi.” Uskontojen esittämä vaatimus myötätunnosta lähimmäistä kohtaan ei ole vanhentunut, sillä monet maailman ongelmista ovat samoja kuin suurten hengellisten opettajien Buddhan tai Jeesuksen aikana. Köyhyys ei ole kadonnut ja väkivalta ja sen pelko värittävät monien arkea.

Kenestä tahansa voi Armstrongin mukaan tulla hyvyyttä edistävä voima. Sitä varten ei tarvitse lähteä Intian slummeihin tai Afrikan aids-orpojen pariin. Kärsimyksen lieventämisen voi aloittaa kotoa, naapureista tai työpaikalta. Jokaisen lähiympäristössä on köyhyyttä, yksinäisyyttä ja surua.

Lohdullinen on Armstrongin näkemys siitä, että myötätunto on kyky, jota voi kehittää harjoittelemalla. Ideana on tunnistaa ja pistää kuriin minä ensin -asenteella toimivat matelijanaivot ja ottaa etäisyyttä vaistonvaraisiin tunteisiin.

Armstrong muistuttaa, että kykenemme vain harvoin näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Suhdettamme toisiin ohjaavat esimerkiksi pelot, epävarmuus, levottomuus ja ahneus. Juuri loputon huoli itsestä johtaa ristiriitoihin toisten kanssa.

Armstrong korostaa toisen tuntemisen ja aidon vuoropuhelun merkitystä. Keskustelussa ei ole kyse väittelystä tai oikeassa olemisesta vaan kuuntelemisesta. Empatia vie itsen ulkopuolelle ja vapauttaa. Keskittyminen itseen sen sijaan tuottaa vain tuskaa.

Monien ääriliikkeiden taustalla on hänen mukaansa pelko tuhotuksi tulemisesta. Jos pelko kuullaan ja otetaan tosissaan, vältetään ehkä sen paisuminen raivoksi. Armstrong suosittelee eri tavalla ajattelevien tai uskovien kohtaamiseen avuksi suopeuden periaatetta: toinen jakaa saman ihmisluonnon kuin sinä ja pyrkii omalla tavallaan totuuteen.

Syventymiskuuri

Owe Wikström: Vasta rakkaus antaa
merkityksen. Kirjapaja 2011.

Ruotsalainen uskonnonpsykologi ja kirjailija Owe Wikström jalostaa kirjassaan Vasta rakkaus antaa merkityksen aiemmista kirjoistaan tuttuja kaipuun, uskonnollisen etsinnän ja luottamuksen teemoja. Hän on tehnyt seitsenviikkoisen ohjelman niille, jotka haluavat syventää kokemustaan kristillisestä uskosta. Kullekin päivälle on oma johdantotekstinsä ja lisäksi yksinkertaisia harjoituksia, joissa havainnoidaan ja pohditaan omaa elämää ja koetetaan siirtää oivallettua käytäntöön.

Wikström ohjaa uskon avartamiseen ja epävarmuuden sietämiseen. Hän rohkaisee elämään aavistuksen ja epäilyksen välimaastossa. Kun elämä muutenkin on kasvamista ja muutosta, miksi uskossa pitäisi jämähtää rippikouluikäisen tasolle? Epäily ei ole vaarallista, paljon vaarallisempaa on epäilyn tukahduttaminen ja takertuminen liian varmaan uskoon. Siinä piilee aina fundamentalismin vaara.

Wikström on taitava löytämään ja pukemaan sanoiksi sellaisia yleisinhimillisiä kokemuksia, jotka voi tulkita uskonnollisiksi. Hän kirjoittaa esimerkiksi ihmisen epämääräisestä kaipuusta sekä tarpeesta tulla nähdyksi ja ehdoitta hyväksytyksi.

Jumalan puhutteluksi ja lahjaksi voi kokea myös kauneuden luonnossa tai taiteessa. Ilmaus ”esimaun teologia” kuvaa osuvasti sellaisia hetkiä, jolloin tavallisen ja arkisen keskellä pilkahtaa aavistus jostakin ikuisesta ja tuonpuoleisesta.

Uskossa olennaista eivät silti ole tunteet tai kokemukset, eivät hienot mietiskelytekniikat eikä oma kasvu. Wikström painottaa sitä, että kicksien etsimisen sijasta kristityn on seurattava Kristusta: ”Niiden luona, joista kukaan ei välitä, on hengellisen tien alku.”