Leena Kostiander luonnehtii itseään sosiaaliseksi luonteeksi, joka viihtyy ihmisten parissa. Kuva: Jukka Granström
Tehtävä Espoossa
Espoo, tänään.
Viime viikon perjantaina Espoon seurakuntayhtymä sai uuden hallintojohtajan. Kauppatieteiden tohtori Leena Kostiander aloitti tehtävässä, kun hänen edeltäjänsä Markku Porvari siirtyi eläkkeelle.
Kostiander toivoo, että hänen mukanaan tulee rohkea ja avoin ilmapiiri, jossa kannustetaan aloitteellisuuteen ja kokeilemiseen sekä arvostetaan erilaisuutta.
”Minulle on tärkeää, että kirkon ovet ovat auki kaikille, ja jokainen ihminen kelpaa sellaisena kuin on”, Kostiander sanoo.
Sellainen ilmapiiri on Kostianderin mukaan hänen nykyisessä kotiseurakunnassaan Helsingin Herttoniemessä. Partiolaisena seurakunta tuli tutuksi Kostianderille jo lapsena, mutta erityisen lähelle kirkko tuli myöhemmin eräässä texasilaisessa pikkukaupungissa.
Texas, 1990–91.
Elettiin lukuvuotta 1990–91. Torniossa lapsuusvuotensa viettänyt Leena Kostiander oli vaihto-oppilaana pienessä Banderan kylässä Etelä-Texasissa. Hänen isäntäperheensä kuului paikalliseen luterilaiseen seurakuntaan ja osallistui aktiivisesti sen toimintaan. Pieni seurakunta oli osa paikallista kulttuuria ja pyöri suureksi osaksi vapaaehtoisvoimin.
”Perheeni kävi kirkossa vähintään kerran viikossa. Jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntalaiset laittoivat yhdessä ruokaa ja siivosivat kirkon”, Kostiander kertoo.
Kostiander osallistui myös gospelmessuihin ja nuorten tilaisuuksiin, jotka kokosivat jopa 20 000 ihmistä. Kostiander ihastui messujen värikkyyteen, iloisuuteen ja siihen, että ne yhdistivät niin monenlaisia ihmisiä.
”Monikulttuurisuus oli arkipäivää, ei keskustelunaihe. Ketään ei suljettu pois, eikä kukaan kysynyt, mihin kirkkoon kuuluin tai mitä ajattelin. Olemme ihonväristä riippumatta hyvin samanlaisia.”
Kostiander palasi Suomeen, opiskeli kauppatieteiden tutkinnon ja asettui Helsingin Kulosaareen. Yhdysvalloissa hän oli saanut uudenlaisen kokemuksen siitä, mitä seurakunta voi olla, mutta kotimaassa kirkko jäi moneksi vuodeksi taustalle.
Kulosaari, 2003.
Vuonna 2003 Kostianderin perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Yhteys seurakuntaan vahvistui, kun Kulosaaren kirkkoherra Markku Rautiainen kastoi pojan.
”Tunsin, että kirkon toimintaan osallistuminen on iloinen ja tärkeä asia, ja osallistumisen kynnys on matala”, Kostiander sanoo.
Kostiander kävi kuuntelemassa Rautiaisen saarnoja ja huomasi ne ajankohtaisiksi ja maanläheisiksi.
”Hän osasi tuoda kirkon sanoman niin lähelle omaa arkielämääni, että se kosketti. Lähdin aina kirkosta hyvillä mielin.”
Kulosaaren kaupunginosa osoittautui kylämäiseksi yhteisöksi, jonka pappiin saattoi törmätä ruokaostoksilla käydessään. Ostarilla Kostiander tutustui myös Taina Kurkeen, joka kutsui hänet mukaan vetämäänsä seurakunnan perhekerhoon. Vapaaehtoisvoimin vedetyssä kerhossa kävi jopa 40 äitiä ja joskus isiäkin lapsineen.
”Se oli mukavaa aikaa. Tainan konsepti toimi hyvin vuosikausien ajan, eikä sitonut juurikaan seurakunnan resursseja”, Kostiander sanoo.
Kolme vuotta myöhemmin Kostiander asettui seurakuntavaaleissa ehdolle perhekerhon listalta ja tuli valituksi. Viime vaaleissa hänet valittiin myös kirkkovaltuuston jäseneksi.
”Siellä on todella osaavia monen alan ammattilaisia ja yhteistyö on hyvää”, Kostiander kuvailee luottamushenkilön kokemuksiaan.
Espoo, kevät 2013.
Kostiander kiittää edeltäjäänsä Markku Porvaria siitä, että Espoon seurakuntien talous on kiitettävän hyvällä tolalla. Kirkosta eroamisen tuoma verotulojen väheneminen merkitsee kuitenkin sitä, Kostianderilla ja hänen uusilla työtovereillaan riittää haasteita.
”Toimintamme on vastattava seurakuntalaisten tarpeita ja toiveita”, Kostiander sanoo.
Hallintojohtajana Kostiander huolehtii siitä, että seurakuntayhtymän talous pysyy tasapainossa ja seurakunnilla on työhönsä tarvittavat resurssit. Liikenne- ja viestintäministeriössä neuvottelevana virkamiehenä työskennellyt Kostiander tahtoo myös etsiä uusia vuorovaikutuskeinoja seurakuntalaisten kanssa.
Kostiander lupaa, että espoolaiset kutsutaan mukaan seurakuntien uuden strategian tekemiseen, joka alkaa keväällä.
”Facebook-sivut on avattu, näyn ja kuulun sielläkin”, hän lisää.
Kostiander uskoo, että kirkko on tärkeä monelle sellaisellekin seurakuntalaiselle, joka ei kaunista kirkon toimintatilastoja.
”Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan käy kirkossa, mutta joille on silti tärkeää, että kirkontorni on lähellä. He tietävät, että tarvittaessa heillä on paikka, josta saa tukea ja apua. Moni pitää myös tärkeänä, että seurakunta on olemassa muita tarvitsevia varten.
Kostiander sanoo, että hänellä on monta syytä kuulua kirkkoon, mutta ei yhtään syytä olla kuulumatta. Tarkentava kysymys asiasta saa kuitenkin vastaukseksi vain salaperäisen hymyn.
”Tähän en voi vastata, se on niin yksityinen asia.”
Jaa tämä artikkeli: