null Tekemisen iloa

Kajsa Wikman vaihtoi tutkijan työn käsityöalan yrittäjyyteen kolmisen vuotta sitten.

Kajsa Wikman vaihtoi tutkijan työn käsityöalan yrittäjyyteen kolmisen vuotta sitten.

Tekemisen iloa

Kajsa Wikmanista täysin virheetön työ on tylsä.

Tilkkutöitä tekevän käsityöyrittäjän ja bloggaajan Kajsa Wikmanin, 35, koti on osuvasti Kangaspellontiellä. Kerrostalokolmio on myös Wikmanin työpaikka. Olohuoneen nurkassa on työpöytä ja kankaita pursuava hylly. Siinä on työpiste. Pöydän alla oleva ompelukone on ostettu aikoinaan naisyrittäjälainalla.

Vuonna 2010 amerikkalainen kustantaja otti yhteyttä ja pyysi Wikmania tekemään tilkkutöistään kirjan. Teoksen suomenkielinen versio Kajsan iloiset tilkut — 21 ompelutyötä (Gummerus, 2011) ilmestyi viime syksynä. Maaliskuussa kirja ilmestyy myös saksankielisenä.

Tutkijasta yrittäjäksi

Ennen käsityöyrittäjäksi ryhtymistä Kajsa Wikman työskenteli kansatieteiden tutkijana. Hän tutki historian elävöittämistä ja ompeli vapaa-ajallaan. Ammatinvaihdoksen myötä Wikman pääsi täysipäiväisesti kankaiden pariin tekemään ja luomaan itse.

Oman applikointityylinsä hän löysi ommellessaan äitiyslomalla esikoisvauvalle vaatteita. Juuri äidiksi tulo oli hänen ammatinvaihtamisessaan ratkaiseva tekijä.

— Oma elämäntehtävä, äitiys, tuli kerralla selväksi. Itsetunto ja uskallus heittäytyä kasvoivat.

— Äitiyslomalla oli myös monta kuukautta aikaa miettiä, mitä haluan tehdä, Wikman kertoo.

Esikoisen syntymästä kului kuitenkin useampi vuosi ennen kuin hän uskaltautui yrittäjäksi. Wikman perusti yrityksensä kolmisen vuotta sitten.

— Vaikeinta oli antaa itselleen lupaa tehdä sitä, mitä todella haluaa, hän sanoo.

Wikmanista hänen nykyinen työnsä on niin hauskaa, että sitä ei aina malttaisi lopettaa.

— Onneksi lapset pakottavat selkeään työrytmiin. Haen Edvinin päiväkodista neljältä. Yleensä lopetan työpäiväni siihen.

Tytär toimii äidin apuna makutuomarina.

— Saatan kysyä Elsalta, kumman kankaan valitsen. Oma lapsi on hyvä makutuomari. Hän sanoo mielipiteensä niin suoraan, Wikman sanoo hymyillen.

Onni ei synny ostamalla

Vaikka Kajsa Wikmanin perheen elämä on välillä ollut taistelua talouden kanssa, hän ei ole kertaakaan aikonut luopua yrittäjyydestä. Hän on uskonut, että yrityksestä tulee vielä jotain.

— Kun oli tiukkaa, opin tietämään minkälaista häpeää ja alemmuudentunnetta kokee, kun joutuu miettimään, onko meillä huomenna rahaa ostaa ruokaa, Wikman kertoo.

— Me olimme kuitenkin onnekkaassa asemassa, sillä meillä on toimiva turvaverkko. Sekä minun että mieheni vanhemmat auttoivat meitä, hän lisää.

Köyhyyden kokeminen opetti Wikmanille sen, että hänen elämänsä onni ei synny ostamalla vaan tekemällä sitä, mitä todella haluaa. Hän on huomannut katselevansa nykyisin postiluukusta putoilevia mainoksia entistä kriittisemmällä silmällä.

— Suhtaudun kuluttamiseen kriittisesti, ja valmistan tuotteita myyntiin. Tiedän sen olevan ristiriitaista. Toisaalta teen tuotteet käsityönä, ja käytän niissä osin kierrätysmateriaaleja. Ostaja saa tuotteen suoraan tekijältä ja tietää, kenen taskuun raha päätyy, Wikman pohtii.

Yksisilmäinen Agda

Olohuoneen punaisella sohvalla istuu pehmolelukana.

— Sen nimi on yksisilmäinen Agda, koska en löytänyt sille toista samanlaista mustaa nappisilmää, Kajsa Wikman kertoo.

Hänen mielestään täysin virheetön, loppuun asti viilattu työ on tylsä.

— Valtaosa maailman tavaroista on tehtaissa valmistettuja toistensa täydellisiä kopioita. Itse pidän tuotteista, joissa näkyy ihmisen kädenjälki. Juuri se tekee tuotteesta inhimillisen, Wikman sanoo.

— Nykyisin en enää tee ommellessa juurikaan virheitä. Siksi teen töihin tahallaan pieniä yksityiskohtia, joista näkyy kotikutoisuuden leima.

Wikman pitää mielellään työpajoja, joissa valmistetaan pieniä tilkkutöitä.

— On ihanaa, kun saan kursseilla rohkaista ihmisiä tekemään itse. Saan sanoa, että sinä osaat ja hyvin menee.

Taiteilijan ammatista haaveillut teini-ikäinen Kajsa ajatteli, että taiteen tekemisen pitäisi olla vakavaa ja syvällistä. Myöhemmin oma luomisen väylä osoittautuikin iloiseksi, kepeäksi ja värikkääksi.

— Töissäni on silti vakava sanoma. Haluan piristää ihmisiä ja tuoda iloa elämään, joka on joskus synkkääkin.

Kajsa Wikman ompelee pehmopupuja tiistaina 24.1.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.