— Aidon onnen tuntee lempeästä hymystä, ystävällisyydestä, ymmärryksestä, levollisuudesta ja kiitollisuudesta, sanoo Markku Ojanen.
Tekojen kautta
Onnelliseksi tulee huomioimalla toiset.
Markku Ojasella on titteli, jota ei liene kenelläkään muulla: onnellisuusprofessori. Ojanen teki työuransa Tampereen yliopiston psykologian laitoksella tutkimusalueinaan mielenterveys, erityisesti skitsofrenian kuntoutus. Onnellisuusprofessoriksi häntä alettiin tituleerata 1990-luvun puolivälissä.
— Liikunta ja tiede -lehdestä soitettiin minulle ja pyydettiin kirjoittamaan liikunnasta ja mielenterveydestä. Kirjoitin lehteen onnellisuudesta. Aika pian sen jutun julkaisemisen jälkeen joku toimittaja soitti ja kysyi, että oletteko te se onnellisuusprofessori.
Nimike jäi elämään. Siihen aikaan onnellisuudesta puhuminen ei ollut Suomessa tavallista. Ojanen alkoi saada paljon luento- ja haastattelupyyntöjä.
— Minun oli helppo tarttua aiheeseen, sillä olen tutkinut ihmisten hyvinvointia. Jo vuonna 1969 tein tutkimusta, jossa kysyttiin ihmisten tyytyväisyyttä elämään, vahvuuksia ja myönteisiä puolia, eikä niistä ole pitkä hyppäys onnellisuuteen, Ojanen kertoo.
Ojasesta onnellisuusprofessori-nimike on hauska, sillä mieluummin hän on se kuin skitsofreniaprofessori tai masennusprofessori. Nykyisin Ojanen viettää aktiivisia eläkepäiviä Lempäälässä. Hän muun muassa kirjoittaa kirjoja, käy luennoimassa ja tekee vapaaehtoistyötä.
Psykoanalyysi ei koskaan ole erityisesti kiinnostanut Markku Ojasta, vaan ihmiselämän ongelmakohdissa häneen on vedonnut käytännöllinen ote: miten tästä eteenpäin.
— Kiinnostuin myös logoterapiasta ja käyttäytymisterapiasta, joissa on optimistinen ja toiveikas suhtautuminen elämään. Vaikka ihmisellä on ongelmia, niiden loputon kaivelu ei hyödytä mitään, vaan pitäisi päästä kiinni siihen, mitä voisi vielä oppia, harjoitella ja aloittaa uudestaan.
Elämänkatsomus auttaa onnellisuuden saavuttamisessa. Ojanen sanoo, että rakentava uskonto tai ideologia, joka auttaa näkemään toisen ihmisen lähimmäisenä ja jossa on mukana toivoa ja rakkautta, edistää onnellisuutta.
— Mutta maailmankatsomus voi olla myös tuhoava, niin kuin historia opettaa. Ei sekään ole yksiselitteinen asia ihmisen elämässä.
Onnellisuus ei ole pysyvä tila. Ojasen mukaan siinä on, jos ei nyt ihan minuuttivaihtelua, niin tunti-, vuorokausi-, kuukausi- ja vuosivaihtelua. Tutkijat ovat sitä mieltä, että onnellisuuden perustaso, jonka ympärillä tämä vaihtelu tapahtuu, on aika vakaa.
— Muutosta on, jokainen voi huomata sen ihan omassa elämässään. Tänään voi olla alakuloinen olo ja huomenna ei oikein muistakaan, minkälainen päivä eilinen oli.
— Onnellisuus on aaltokäyrää. Menetyksissä on hyvä muistaa, että ihmisessä tapahtuu palautumista. Mutta palautumista tapahtuu myös myönteisissä asioissa. Eivät lottovoitto, kultamitali tai valtava menestys vaikuta pysyvästi — kyllä sieltä vain alaspäin tullaan perustasolle.
Nykyajan yksilökeskeinen kulttuuri väheksyy Markku Ojasen mielestä toisten ihmisten huomioonottamista. Tärkeintä olisi vain toteuttaa itseään.
— Vuosi vuodelta enemmän ja enemmän korostetaan yksityisyyttä ihan kuin se olisi onnellisuutta edistävä asia. Mutta ei ihminen pelkkää yksityisyyttä kestä. Onnellisuuden kannalta se on kauhea asia, koska ihmissuhteet kuihtuvat.
Ojasen mielestä jo arkijärki osoittaa, miten hyvä sana tai teko tuottaa meille itsellemme ja toiselle hyvää mieltä.
— Voimme lisätä lähellämme olevien ihmisten onnellisuutta. Olemme ymmärtäneet jotakin elämästä, jos näemme, että olemme täällä ihan sitä varten, että tehtävämme on hoitaa muita. Siinä meillä on tavattoman suuret mahdollisuudet.
Markku Ojanen luennoi aiheesta Usko, toivo ja rakkaus — onnellisuuden perusta su 11.3. klo 15 Tikkurilan kirkolla. Kahvitarjoilu klo 14.30. Hinta 6 euroa Yhteisvastuukeräykseen.
Jaa tämä artikkeli: