Tunne itsesi

Työterveyspsykologi Anne Hyvén lupasi itselleen 50-vuotislahjaksi aikaa, jota työ ei rytmitä. Vuorotteluvapaalla Anne on antanut itselleen luvan tehdä asioita, jotka aiemmin olivat otsikon ”sitten kun” alla. Vuorotteluvapaa on yksi keino lisätä omaa hyvinvointiaan, mutta pienemmilläkin askelilla voi parantaa omaa jaksamistaan.

Ei sähköposteja iltasaduksi

Univaikeudet ja selittämätön herääminen aamuöisin ovat yleensä merkki liiasta stressistä.

— Uniongelmiin määrätään usein nukahtamis- ja unilääkkeitä. Lääkärikäynnin kylkiäisinä saattaa saada vielä mielialalääkereseptinkin. Siinä mennään helposti ojasta allikkoon. Hoidetaan seurausta syyn sijaan, Anne sanoo.

Valtaosa ihmisistä saa täyden hyödyn unesta menemällä nukkumaan viimeistään yhdentoista aikaan illalla. Ennen nukkumaanmenoa ei kannata syödä raskasta ruokaa, harrastaa hikiliikuntaa tai lukea työsähköposteja.

— Alkoholiakaan ei kannata nauttia unilääkkeeksi. Ei ainakaan yhtä annosta enempää, eikä joka ilta. Alkoholi vie unesta sen syvimmät, palauttavat jaksot.

Työn ja levon sopiva rytmittäminen on tärkeää monesta näkökulmasta.

— Laiskottelu on puolustettavissa myös tehokkuuden kannalta. Tietokoneella on turha istua silloin, kun työ ei enää etene, Anne muistuttaa.

Vastenmielisyys hikiliikuntaa kohtaan voi olla kehon keino suojautua lisärasitukselta, sillä voimavaroihin nähden liian raskas kuntoliikunta lisää väsyneen stressiä.

— Terveysliikuntaa olisi hyvä harrastaa vähintään puoli tuntia joka päivä, vaikka kymmenen minuutin jaksoissa. Reipas kävely, uinti, tansseissa käynti tai viiden minuutin hyppely takapihan trampoliinilla huoltaa kehoa, auttaa palautumaan ja syventää unta.

Ole itsellesi armollinen

Kuulutko ikuisiin aloittajiin? Heihin, jotka joka syksy aloittavat liikuntaharrastuksen, mutta lopettavat sen ennen kauden loppua?

— Sen sijaan, että miettisi, miten ikävää jumppaan lähteminen on, voi keskittyä ajattelemaan miten hyvä olon siitä saa, Anne neuvoo.

Jumpan keskenjättämisestä on turha tuntea syyllisyyttä.

— Kannattaa olla itselleen armollinen ja todeta, että kävin sentään jumpassa niin ja niin monta kertaa.

Syyllisyys on Annen mukaan yksi hyvinvoinnin pahimpia vihollisia. Moni kokee huonommuutta, kun ei pysty noudattamaan joka puolelta tulvivia elämänohjeita.

— On tärkeää tuntea itsensä. Keinot oman hyvinvoinnin lisäämiseen ovat yksilöllisiä. Jokainen löytää varmasti itselleen sopivia.

Vuoden pimeimpään aikaan Anne neuvoo ulkoilemaan mahdollisuuksien mukaan silloin, kun aurinko on korkeimmillaan.

— Myös asenne ratkaisee. Pimeästä vuodenajasta valittamisen sijaan voi nauttia kynttilänvalosta.

Työpsykologin vinkit

Hiljentymisen taito

Eero Voutilainen teki työuransa liikkeenjohdon konsulttina, työyhteisöjen kehittäjänä ja mentorina. Hänen asiakkaansa ottivat usein esiin myös hengellisiä kysymyksiä. Eerolle, karjalaiselle etsijälle ja kyselijälle, se sopi.

— Olkoonpa ihmisen uskonkäsitys mikä tahansa, syvimmiltään jokainen on samanlainen hengellisine tarpeineen, hän sanoo.

Lapsi on paras hengellinen ohjaaja

Eero antaa muille ja vastaanottaa itse hengellistä ohjausta. Parhaaksi hengelliseksi ohjaajakseen hän mainitsee tyttärenpoikansa Jonathanin. Kun Jonathan oli pieni poika, Voutilainen oli hoitamassa häntä.

— Jonathanin tapa olla, tarkkailla, kiivetä syliin ja koskettaa opettivat minulle syvää läsnäoloa.

Hengellisessä ohjauksessa ovat keskeisiä ihmisestä itsestä nousevat kysymykset Eeron mielestä kyselyn pitäisi jatkua lapsuudesta elämänloppuun saakka.

— Siinä vaiheessa, kun kysymykset vähenevät, jotain pysähtyy. Kysymykset ovat paljon tärkeämpiä kuin vastaukset.

Oikea kysymys herättää ja koskettaa. Kuka minä olen? Miksi olen? Mikä on minun tehtäväni? Miten sielu pelastuu?

Jos aika ja energia menevät jokapäiväisestä elämästä selviämiseen, mieli täyttyy toisenlaisista kysymyksistä. Mitä laitetaan ruuaksi? Miten lastenhoito järjestyy? Miten jaksan nousta tänään sängystä ylös?

— Luoja ei luonut meitä vain selviytymään, vaan elämään yltäkylläistä elämää. Kaikkea ei voi hallita eikä kenenkään tarvitse pärjätä yksin. Elämä kantaa, siihen voi luottaa.

Mitä minulle kuuluu?

Kun ihminen keskittyy läsnäoloon, tulosta syntyy kuin itsestään.

— Oleminen on tekemistä, aktiivista tapahtumista. Silloin kaikki käytettävissä oleva kapasiteetti on parhaalla mahdollisella tavalla käytössä.

Eero neuvoo pitämään yllä myös fyysistä kuntoa. Hän itse hölkkää joka aamu tunnin verran metsässä toivottaen samalla kehonsa tervetulleeksi tähän päivään.

Eikä pidä unohtaa ystäviä. Hyvän ystävän kanssa kannattaa jakaa avoimesti ja luottamuksellisesti omia elämänkysymyksiään. Mitä minulle kuuluu? Miten voin? Mitä ratkaisemattomia uusia kysymyksiä on noussut esiin? Missä vaiheessa omaa elämäntarinaani olen? Eeron mukaan syvälliset ystäväkeskustelut ovat arjen hengellistä ohjausta.

Hän kehottaa jokaista myös osallistumaan hiljaisuuden retriittiin pari kertaa vuodessa.

— Se on paras vakuutus sille, ettei elämä karkaa käsistä.

Hiljentyminen on Eeron mukaan taidoista tärkein.

— Jos keskittyy hiljaiseen rukoukseen kahdesti päivässä, kahdenkymmenen minuutin ajan kerrallaan, tulos näkyy muutaman viikon jälkeen syvänä rauhan tunteena.

Leffaterapia-kirjan kirjoittanut psykoterapeutti Mikael Saarinen ehdottaa, kuinkas muuten, leffassa käyntiä ennen haastattelua. Näytöksen jälkeen hän tunnustaa, että tyttären pitkäaikaisesta vihasta, mutta myös kaipauksesta isäänsä kohtaan kertova Wall Street: Money Never Sleeps, nostatti hänelle kyyneleet silmiin. Kenelle Mikael suosittelisi elokuvaa?

— Niille, jotka haluavat tulla äkkiä kuuluisiksi ja rikkaiksi. Se kannattaa katsoa silloin, kun menee liian lujaa. Elokuva sopii myös isäsuhteen tutkimiseen.

Mitä tunteita elokuva herätti?

Leffaterapeutti kehottaa katsomaan elokuvia vähemmän mutta ajatuksella. Kotona katsottuun elokuvaankin tulisi liittyä jokin sosiaalinen elementti apaattisen sohvalla löhöämisen sijaan.

— Elokuvailtaan voi valmistautua, laittaa hyvää ruokaa tai mennä kaverin luo viettämään elokuvailtaa. Jälkeenpäin on tärkeä keskustella elokuvan herättämistä tunteista.

Mikael muistuttaa, että parhaimmillaan elokuvakokemus on elokuvateatterissa.

— Elokuvan katsominen elokuvateatterissa on yhteisöllinen kokemus. Katsojien tunnetilat yhdistyvät, vaikka he eivät juttelisi keskenään.

Elokuvasta saa enemmän irti, jos siihen valmistautuu kuten konsertti-iltaan.

— Aika usein mennään katsomaan sitä näytöstä, mihin ehditään. Konserttiin taas varataan liput hyvissä ajoin etukäteen, kuunnellaan etukäteen artistin tuotantoa ja luetaan ehkä hänen elämäkertansa. Myös elokuvan taustoihin kannattaa tutustua etukäteen, hän sanoo.

Ihmissuhdetta vai toimintaa?

Monet miehet katsovat mieluiten toimintaleffoja, naiset taas valitsevat usein ihmissuhdeleffan. Mikael kehottaa katsomaan joskus elokuvia, joita ei tavallisesti tule katsoneeksi. Vain yhden sortin elokuvien katseleminen on yhtä epäterveellistä kuin liiallinen aggressio tai tunteiden tukahduttaminen.

Pariskunnille hän suosittelee menetyksen läpikäymisestä kertovaa Lars Von Trierin elokuvaa Antichrist tai Ingmar Bergmanin klassikkoa Kohtauksia eräästä avioliitosta.

— Joskus on hyvä nähdä, mihin ne mulkaisut ja silmienpyöritys voivat parisuhteessa pahimmillaan johtaa, hän sanoo.

— Elokuvan herättämien ajatusten ja tunteiden ilmaisemista voi harjoitella tietoisesti. Varsinkin miehistä se voi tosin aluksi tuntua pahemmalta kuin rikoksen tunnustaminen.

Jokainen reagoi elokuviin yksilöllisesti. Siksi sama elokuva ei auta kaikkia esimerkiksi vihan käsittelyssä. Toisinaan on hyvä katsoa elokuvia, jotka herättävät muistoja menneestä. Mikaelille tällainen oli Peter Von Baghin dokumentti Mikko Niskanen — ohjaaja matkalla ihmiseksi.

— Minulle se oli aikamatka omaan elämääni. Dokumentti kuvasi sitä Suomea, johon minä synnyin.