Äidin uskollisuus. Neitsyt Maria on pääsiäisen tapahtumissa ristin juurella seisoessaan kaikkien lastaan suremaan joutuvien äitien lohtu.
Terve Maria, armoitettu
Neitsyt Maria, Jumalan-synnyttäjä, Elämän äiti, Madonna, Ruusujen Ruusu. Kaikki tuntevat Marian, nekin, jotka eivät käy kirkossa. Teksti ja kuvat Riikka Juvonen
Franz Shubertin iki-ihana Ave Maria lienee yksi maailman rakastetuimmista sävellyksistä: ”Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi. Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä.” Enkeli Gabrielin sanat Marialle ovat kaikkien kristittyjen yhteistä perintöä, tärkeät niin ortodokseille, roomalaiskatolilaisille kuin protestanteillekin.
Marian ilmestyspäivää vietettiin aikaisemmin 25. maaliskuuta, tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua, mutta Suomessa juhla siirrettiin vuonna 1955 kirkkolain muutoksella sunnuntaille, joka on tänä vuonna 17.3.
Oletettavasti Maria oli vasta 14–15-vuotias tyttö alkaessaan odottaa Jeesusta. Perimätiedon mukaan hän oli orpo, iäkkäiden vanhempien Joakimin ja Annan ainokainen, joka annettiin jo kolmivuotiaana temppeliin kasvatettavaksi.
Siellä hänen kerrotaan viettäneen yksitoista vuotta hartautta harjoittaen ja käsitöitä tehden. Henkinen puhtaus, viattomuus ja siveellisyys ovat kautta aikojen olleet Mariaan liitettyjä hyveitä. Häntä pidetään myös esimerkkinä juuri oikeanlaisesta nöyryydestä.
Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä eikä hän väittänyt vastaan, kun hänelle langetettiin Jumalan äidin vaativa osa. ”Sinunkin sydämesi läpi on miekka käyvä.” Näin ennusti hurskas Simeoni Marialle Jerusalemin temppelissä, kun Jeesus-lapsi oli vasta kahdeksan päivän ikäinen. Se on varmaan raskain ja tosin ennustus, mikä ihmiselle on koskaan annettu.
Ehkä siksi kaikissa kirkoissa, missä se vain on mahdollista, Mariaa esittävien maalausten, patsaiden ja ikonien eteen on sytytetty aina eniten kynttilöitä. Maria on äitien huolen ja tuskan vertauskuva, käynyt itse kaiken läpi kovimman kautta.
Joidenkin tutkijoiden mukaan Jumalan äidin kunnioittamisen taustalla vaikuttaa ikivanha egyptiläinen Iisis-jumalattaren kultti. Myyttinen nainen ei ole uusi asia uskonnoissa eikä neitseellinen syntymäkään pelkästään kristillistä alkuperää. Ajatus tunnettiin jo hellenistisellä aikakaudella ennen ajanlaskumme alkua.
Saksassa 1300-luvulla naisluostareissa ja pyhiinvaeltajien keskuudessa suosittiin Mariaa, joka oli kuvattu tähkäpäillä koristetussa vaatteessa. Kuvan sanotaan viitanneen paitsi Raamatun Laulujen lauluun myös antiikin Demeteriin, viljan ja sadonkorjuun jumalattareen.
Raamatun lisäksi myös Koraani tuntee Marian eli Maryamin Jeesuksen eli Isan äitinä. Marian neitseellinen synnytys on ainoa kristinuskon keskeinen teesi, jota islam ei kyseenalaista.
Historiallinen tosiasia on, että vähän yli kaksi vuosituhatta sitten Maria-niminen nuori nainen, joka oli kihlattu nasaretilaiselle Joosef-nimiselle puusepälle, synnytti poikalapsen, joka sai nimekseen Jeesus. Oliko silloin keskitalvi vai kevät, siitä ei ole varmuutta, mutta joka tapauksessa Joosef ja Maria olivat saapuneet Juudeaan keisarin määräämää väenlaskua varten, he kun olivat molemmat juudealaista Daavidin sukua.
Raamattu ei kerro jouluevankeliumien jälkeen Mariasta paljoakaan. Hän ponnahtaa esiin muutaman kerran poikansa yhteydessä, milloin lastansa toppuuttelevana kasvattajana, milloin ylpeänä äitinä, joka tahtoo esitellä Kaanaan hääkansalle Jeesuksen ihmeitä tekevän voiman. Kaikkein raastavimmillaan Maria on seisoessaan pitkäperjantaina ristin juurella poikansa kärsimystä kärsien. Jeesuskaan ei unohda äitiään vaan pyytää vielä kuolintuskiensa keskellä läheisintä opetuslastaan Johannesta pitämään hänestä huolta.
Perimätiedon mukaan Maria johti Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Jerusalemin alkuseurakuntaa ja lähti myöhemmin apostolien lailla Vähä-Aasiaan levittämään sanaa ylösnousseesta Kristuksesta. Efesoksessa on tänäkin päivänä nähtävillä jäänteet kodista, missä Marian kerrotaan asuneen.
Ortodoksinen ja katolinen kirkko viettävät Marian kuolonuneen nukkumisen ja taivaaseen ottamisen juhlapäivää 15. elokuuta. Uspenskin katedraali Helsingin Katajanokalla on pyhitetty tämän tapahtuman muistolle.
Jerusalemin Getsemanesta taas löytyy ristiretkeläisajalta peräisin oleva luolamainen ja tunnelmallinen Neitsyt Marian haudan kirkko, jonka Johanneksen ritarit rakensivat 1100-luvulla. Onko haudassa todella Marian tomumaja, sitä emme tiedä. Katolinen legenda kertoo, että Maria otettiin taivaaseen sieluineen ja ruumiineen.
Marian merkitys kristillisessä kulttuurissa on ilmeinen. Jo 100-luvulla jKr. kirjoitetusta niin sanotusta apokryfisesta kirjallisuudesta löytyy mainintoja hänestä Jeesuksen äitinä. Jumalansynnyttäjän arvonimen Maria sai virallisesti vuonna 431 kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa.
Idän kirkolle Maria on aina ollut läheinen ja kunnioitettu pyhä, esirukoilija vailla vertaa. Myös roomalaiskatolilaisten parissa neitsyt Maria lukuisine ilmestyksineen on olennainen osa hengellistä kulttuuria. Erityisen näkyvästi hän on esillä Espanjassa ja latinalaisissa maissa, joiden pääsisäiskulkueissa kannetaan ristin rinnalla kruunuin, helmin ja jalokivin koristeltuja Taivaan valtiattaren näköispatsaita.
Toki meillä suomalaisillakin on oma kotoinen Marjattamme, Kalevalan matala neiti, joka tulee raskaaksi puolukasta, ajetaan pois kotoaan ja synnyttää lapsensa yksin hevoshaassa. Lopulta Marjatan poika kuitenkin syrjäyttää shamaani Väinämöisen, joka joutuu jättämään laulumaansa ja soutamaan kohti horisonttia vaskisella veneellään.
Tarina voidaan nähdä symbolisena kertomuksena kristinuskon rantautumisesta Suomenniemelle ja pakanauskon väistymisestä.
Niin tai näin – Jeesus on kristillisen uskon mukaan Marian ja Jumalan poika. Kirkkoisien mukaan kaikki se, mikä hänessä on ihmistä, tulee hänen äidistään. Kristinuskon miehisessä historiassa Maria on ylläpitänyt naisten uskoa oman naiseutensa oikeutukseen. Mariaa sanotaan myös uudeksi Eevaksi, joka lunasti naisten harteilta pois syntiinlankeemuksen tuoman leiman ja häpeän.
Taiteessa Maria on Kristuksen jälkeen kuvatuin henkilöhahmo. Yhteistä kuvallista aarteistoamme ovat Bysantin vakavailmeinen Jumalansynnyttäjä, lasta käsivarrellaan kannatteleva roomalaiskatolinen Madonna, lempeä, siniviittainen taivaallinen neitsyt tähtikehä hiuksillaan, ruhjottua Jeesusta sylissään pitelevä, surun särkemä äiti sekä kaapunsa helmaa puristava, hämmentynyt nuori nainen, jota enkeli Gabriel puhuttelee. Marialla on monet kasvot.
Mestariteoksiakin on syntynyt paljon: renessanssin kuvanveiston titaanin Michelangelon Pietà , Filippo Lippin kaunis Madonna ja lapsi , Fra Angelicon Marian ilmestys sekä Sandro Botticellin samasta aiheesta luoma, lähes rajun dynaaminen maalaus, jossa enkeli on polvistunut lattialle ja torjuva, epävarma nuori Maria kääriytyy viittaansa kuin turvaa hakien. Marian kohtalo on koskettanut taiteilijoita syvästi.
Istanbulissa, Hagia Sofian nykyään museoksi muutetussa muinaisessa bysanttilaisessa kirkossa, on jäljellä enää vain vähän muistoja entisestä loistosta. Alttarin kattokupolissa hohtaa kuitenkin edelleen riekale mosaiikkia, missä tummiin puettu Maria pitelee sylissään Jeesus-lasta.
Taustassa hohtaa kulta, niin kuin Bysantin mosaiikeissa on tapana.
Mosaiikkia katsellessa ei voi olla ajattelematta, että Maria on jätetty paljon vartijaksi. Hän muistuttaa matkailijaa siitä, että joskus Hagia Sofia oli Itä-Rooman mahtavin pyhäkkö, aikansa ihme, joka todisti kristinuskon voimasta.
Minulle yksinäinen mosaiikin pala on kaikista näkemistäni Mariaa esittävistä teoksista se kaikkein vaikuttavin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Marian kyyneleet kertovat naisen elämästä
Ajankohtaista Hyvä elämäNäyttämöteos syntyi joukkovoimalla.