Marian kyyneleet kertovat naisen elämästä
Eija Ahvo on ohjannut Soukan kappelissa ja Oulunkylän kirkossa nähtävän Marian kyyneleet -näyttämöesityksen.

Eija Ahvo on ohjannut Soukan kappelissa ja Oulunkylän kirkossa nähtävän Marian kyyneleet -näyttämöesityksen.

Marian kyyneleet kertovat naisen elämästä

Näyttämöteos syntyi joukkovoimalla.

Eija Ahvo, olet ohjannut Marian kyyneleet -näyttämöesityksen, joka pohjautuu naisten kirjoittamiin ajatuksiin omasta elämästään. Mikä sai sinut tarttumaan aiheeseen?

– Esityksen lavastuksena toimivat Maria-ikonit. Ne maalannut taiteilija Jouko Ollikainen kysyi itseltään: Kuinka monta Itkevää Mariaa täytyy miehen maalata, jotta ymmärtää, että nainenkin voi väsyä?

Kun näin ensimmäisen kerran Joukon maalaamat Itkevät Mariat, reaktioni oli liikutus ja ikävän tunne. Jouko Ollikaisen näyttelyyn liittyi mahdollisuus kirjoittaa tuntemuksistaan. Sain luettavakseni kirjeitä, joita naiset ja miehet olivat kirjoittaneet näyttelyn äärellä itkevälle Marialle. Ajattelin, että kaikki on jo tässä. Muokkasin kirjoituksista tarinan, ja osa runoista sävellettiin lauluiksi.

Mistä tosielämän Marian kyyneleet syntyvät?

– Usein fyysisestä ja henkisestä väsymyksestä sekä valitettavan usein väkivallasta. Veikkolan Kartanoteatterin naisten kanssa puhuimme ja itkimme, tunnistimme esityksen tarinat.

Onko naisella lupa uupua? Entä miehellä?

– Jokaisella on oikeus ilmaista väsymyksensä. Puhumattomuus on meidän suurin ongelmamme. Kuuntelijan taitoja olisi hyvä opettaa jo koulussa.

Onko heikkoutta näyttää kyyneleensä?

– Ei todellakaan. Itku, kyyneleet ja liikuttuminen ovat voimanlähteitä ja ravintoa sielulle. Itku on pyyntö ja lupa tulla lähelle. Kulttuuristamme on kadonnut itkettäjien ammattikunta. Tilalle ovat tulleet teatteri, musiikki ja elokuvat. On tärkeää tulla kosketetuksi.

Ikoneissa kuvattu Jeesuksen äiti on hiljainen ja tyyni. Onko se oikea malli nykynaiselle?

– Esityksemme tekstin mukaan Marialle annettiin paikka maailmanhistoriassa, mutta hänelle ei annettu ääntä. Sanatonta naista on helpompi palvoa. Heti, kun avaa suunsa, paljastuu ihmiseksi. Joskus on viisautta olla hiljaa ja tarkkailla.

Kansainvälisenä naisten päivänä 8.3 tulee mieleen Äiti Teresan sanat: Tärkeintä ei ole mitä teemme, vaan miten paljon rakkautta on teoissamme.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: