Tervetuloa
Kun ovi kolahtaa hyvän ystävän jälkeen, tuntuu usein hetken tyhjältä ja samalla täydeltä. Ajatuksia ja kokemuksia on jaettu. Ilmapiiri on ollut luottavainen ja avoin. Ei ole ollut mitään kiirettä. Kaikesta on voinut puhua, mutta kaikesta ei ole tarvinnut puhua.
Tämä ystävyys kestää, kunnes kuolema meidät erottaa. Alan jo odotella seuraavaa tapaamista, sillä matka jatkuu tapaamisemme jälkeen aina vähemmän yksin, aina hiukan rikkaampana. Elämänhalukin tuntuu lisääntyvän.
Psalmien kirjassa kerrotaan, miten ihmiset ovat odottaneet Jumalaa. Pimeässä rämpivät ihmispolot ovat huokaisseet tuntemattomaan: ”Kuule minua ja tule jo!”
Jumalaa on odotettu antamaan voimaa ja vakuuttamaan, että oikeus voittaa eikä ihminen unohdu. Samalla on tiedetty, ettei hän ole kaukana yhdestäkään luodustaan.
Kun olin nuori, ajatus Jumalan tapaamisesta hirvitti. Hänhän voisi vaatia tai antaa minulle jotain, mitä en haluaisi. Jumalan oli parasta pysyä elämästäni turvallisen kaukana.
Asetelma on muuttunut. Kokemukset ovat piirtäneet Jumalasta uuden kuvan. Pelkoon ei ole aihetta. Kun nyt ajattelen Jumalaa, hän ei ole kaukana vaan omaa ajatustanikin lähempänä. Luottamus, vapaus, rohkeus, valo, oikeus, avoimuus, salaisuus ja hiljaisuus ovat uusia jumalasanoja.
Ihminen voi olla uhka, ei koskaan Jumala. Hän ei tahdo ihmisystävälleen pahaa, vaan vapautta, avoimuutta ja kasvua.
Luottavaisin mielin voimme sanoa hänelle niin kuin hyvälle ystävälle: ”Tule! Olet aina tervetullut.”
Jaa tämä artikkeli: