Matorisotto ei eronnut maultaan juurikaan tavallisesta risotosta.
Testasimme: Millaista on syödä jauhomatoja?
Hyönteisiä syödessä huomaa, että ruoka on tottumiskysymys.
Me kaikki olemme joskus syöneet hyönteisiä – useimmiten vahingossa tai tietämättämme. Aika moni maailmassa syö niitä myös tarkoituksellisesti, mutta meille suomalaisille hyönteisruoka on ällötys ja jonkinlainen extremelaji, joka on tuttu lähinnä Pelkokertoimesta, Madventures-ohjelmasta tai lomamatkalta Aasiasta.
Samaan aikaan tiedämme, että hyönteisissä saattaa olla ruokavaliomme tulevaisuus. Kun väkiluku kasvaa, luonnonvarat hupenevat ja ruuan eettisyydestä on vaikea ottaa selkoa, esiin nousee usein se vaihtoehto, että entä jos ottaisimmekin ruokavalioomme myös hyönteiset.
Hyönteistutkija ja hyönteissyönnin puolestapuhuja Lena Huldén tarjosi henkilöhaastattelun yhteydessä mahdollisuuden nähdä, miten itsekasvatetuista jauhomadoista syntyy risotto. Maistaakin sai.
Kipossa kiemurtelevat jauhomadot synnyttivät kieltämättä aluksi pientä inhotusta ja sitten monta kysymystä: Mikä tässä on niin vaikeaa? Miksi etanat maistuvat, mutta madot ällöttävät? Eroaako jauhomatojen syönti lopulta mitenkään vaikkapa katkarapujen syömisestä? Ruoka on todella tottumiskysymys ja se, mitä pidämme syötävänä, tiukasti kulttuurisidonnainen asia.
https://www.youtube.com/watch?v=8WwplRiL6x4
Lopputulos ei ollut kovin jännittävä: jauhomadot itsessään eivät maistu juuri miltään. Jauhomatorisotossa maistuivat lähinnä riisi ja mausteet, madot menivät siinä seassa, eikä niistä tullut edes sen ihmeempää suutuntumaa kuin pitkäjyväisestä riisistäkään.
Ainakaan tämän kokemuksen mukaan hyönteissyönti ei siis ole kovin ihmeellinen juttu, vaan ihan hyvä vaihtoehto muiden joukossa. Entä uskaltaisinko ottaa keittiööni pienen matotarhan tai terraarion täynnä sirkkoja? Sitä pitääkin harkita pidempään.
Jaa tämä artikkeli: