Asko Palviainen opettaa tähtitiedettä — ja tunnustaa puhuvansa toisinaan käsittämättömiä.
Tiedettä taivaasta
Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjasta saa sellaisen mielikuvan, että tähtitieteilijöillä on parta, he polttavat paljon tupakkaa ja puhuvat käsittämättömiä.
Mutta miten tähtitieteen opettaja Asko Palviainen luonnehtisi itseään?
— Partaa minulla ei ole, tupakkaa en polta, mutta tuon viimeisen, eli käsittämättömien puhumisen, joudun toisinaan tunnustamaan.
Palviaisen t yöpaikka on Helsingin yliopiston tähtitieteen laitos. Siellä hän opettaa, toimii almanakkatoimistossa suunnittelijana, kirjoittaa artikkeleita alan julkaisuihin ja tekee yhdessä kollegansa Heikki Ojan kanssa joka toinen vuosi ilmestyvää Maailmankaikkeus-kirjaa, johon on koottu yleistajuista tietoa tähtitieteestä ja sen tuoreimmista saavutuksista.
Maapallon ulkopuolista elämää?
Tänä vuonna vietetään kansainvälistä tähtitieteen vuotta, sillä Galileo Galilein ensimmäisistä kaukoputkihavainnosta tulee kuluneeksi 400 vuotta. Asko Palviaisen mukaan tähtitieteessä eletään nyt mielenkiintoista aikaa, kehitys on no-peaa kuin Nikolaus Kopernikuksen aikaan konsanaan.
— Joskus minunkin on vaikea pysyä mukana. En silti sanoisi, että se on turhauttavaa, olisihan sekin outoa jos muutoksia ei tulisi. Oikeastaan se on tämän työn suola, että koko ajan tapahtuu, Palviainen sanoo.
Vertaus Kopernikuksen ja Galilein aikaan kuulostaa äkkiseltään hurjalta, mullistivathan nuo tieteen suurmiehet koko silloisen maailmankuvan puhumalla muun muassa aurinkokeskeisen maailmankuvan puolesta. Jotakin yhtä mullistavaa tietoa avaruudesta saattaa kuitenkin olla vielä tulossa, esimerkiksi lisää todisteita maapallon ulkopuolisesta elämästä. Bakteerilöydöt ja merkit jäätyneestä vedestä luovat odotuksia.
— Vasta nyt tekniikka on kehittynyt niin, että voisimme havaita maapallon kaltaisia planeettoja. Millaista elämää siellä sitten on, se on toinen juttu. Sehän voi olla minkälaista vaan, Palviainen selostaa.
Näkyvää ja pimeää ainetta
Toisinaan tähtitieteessä kumotaan jo kertaalleen selvitettyjä asioitakin. Joitakin vuosia sitten saimme kuulla, ettei Pluto olekaan planeetta vaan kääpiöplaneetta. Nyt siitäkin keskustellaan taas. On myös saatu todisteita siitä, että maailmankaikkeuden laajeneminen ei pysähtyisikään kuten on oletettu, vaan kiihtyisi.
Kun tähtitieteilijät puhuvat valovuosista, maailmankaikkeudesta, miljoonista ja biljoonista, maallikkoa huimaa. Luvut ovat vaikeita käsittää, muista avaruuden ilmiöistä kuten mustista aukoista puhumattakaan.
— Tähtitieteellisin lukuihin tottuu. Jos joku on miljardi valovuotta, ei kannata alkaa miettiä, kauanko tuota matkaa kävelisi, Asko Palviainen naurahtaa.
Toisinaan koetellaan kokeneenkin tähtitieteilijän logiikkaa.
— On saatu selville, että vain noin neljä prosenttia maailmankaikkeudessa on näkyvää materiaa. Herää kysymys, mitä se kaikki muu on, mitä on se pimeä aine. Sitä tutkijat miettivät pää sauhuten.
Hyödyllisiä oheisoivalluksia
Tähtitieteen tutkimuksen taso Suomessa on Asko Palviaisen mukaan korkea. Tietämys lähtee ruohonjuuritasolta: Suomessa on väkilukuun suhteutettuna huima määrä tähtitieteen harrastajia. Rahoitusta tähtitieteen tutkimukselle on myös myönnetty kiitettävästi, vaikka tutkijajoukko on pieni eikä tuloksia aina voi kääntää rahaksi tai kaiken kansan hyödyksi.
— Tähtitieteellä on ehkä ollut jonkinlainen lempilapsen asema, ehkä siihen liittyy yhä jotakin gloriaa, Palviainen pohdiskelee.
Mutta mitä ihmeen hyötyä sitten on siitä, että tiedämme yhä kaukaisemmista taivaankappaleista ja galakseista? Eikö olisi järkevämpää ratkoa maanpäällisiä ongelmia? Asko Palviaisen mukaan harva tähtitieteilijöiden tekemä löytö suoranaisesti auttaa arkeamme, mutta ihmismielen loputonta uteliaisuutta se tyydyttää. Kaiken lisäksi tähtitieteilijöiden avuksi tehdyt tekniset keksinnöt ovat usein sovellettavissa muualle.
Esimerkiksi tähtitieteen professori Kari Lumpeen asteroidien valosirontaa koskevia oivalluksia voidaan soveltaa myös paperilaadun arviointiin. Joistakin alun alkaen tähtitieteen vuoksi tehdyistä keksinnöistä on tullut jo varsin kiinteä osa arkea: nykyään olisi vaikea kuvitella elämää ilman satelliitteja tai GPS-paikannusjärjestelmää.
— Tähtitieteellisin lukuihin tottuu. Jos joku on miljardi valovuotta, ei kannata alkaa miettiä, kauanko tuota matkaa kävelisi.
Jaa tämä artikkeli: