null Tieteen ja uskon suhde kiinnostaa Suomessakin

John Hedley Brooke oli Luonnontiede, maallistuminen ja teologia -seminaarin pääpuhuja, Aku Visala yksi sen järjestäjistä. Kuva: Jani Laukkanen

John Hedley Brooke oli Luonnontiede, maallistuminen ja teologia -seminaarin pääpuhuja, Aku Visala yksi sen järjestäjistä. Kuva: Jani Laukkanen

Tieteen ja uskon suhde kiinnostaa Suomessakin

Tieteen edistyminen ei hävitä uskontoja, sanoo professori John Hedley Brooke.

Tieteenhistorian emeritusprofessori John Hedley Brooke Oxfordin yliopistosta on erikoistunut uskonnon ja luonnontieteen suhteeseen ja tottunut korjaamaan yleisiä väärinkäsityksiä, joita aihepiiriin liittyy.

– Yksi tällainen yleinen olettamus on, että luonnontiede olisi maallistumisen pääsyy. On väitetty, että sitä mukaa kun tiede edistyy, uskonto tulee tarpeettomaksi maailman selittäjänä ja katoaa, Brooke sanoo.

Hän vieraili pääpuhujana Luonnontiede, maallistuminen ja teologia -seminaarissa Helsingissä.

Brooken mukaan suhde tieteen edistymisen ja yhteiskunnan maallistumisen välillä on monimutkainen.

– Uskonnonharjoitus voi kukoistaa myös sellaisessa yhteiskunnassa, jossa tiede ja teknologia ovat pitkälle kehittyneitä. Tiede tuskin tekee kenestäkään ateistia, mutta toki sen tuloksista voi löytää perusteluja epäuskolle.

Epäuskon ja maallistumisen syitä voisi etsiä mieluummin uskonnoista itsestään. Esimerkiksi evoluutioteorian isä Charles Darwin ei perustellut agnostisismiaan tieteellisillä löydöillään, vaan sillä, kuinka vastenmieliseksi hän koki joidenkin kristittyjen saarnaajien opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta.

– Kun kristinuskosta luopuneita on tutkittu, he ovat perustelleet ratkaisuaan esimerkiksi sillä, että jokainen uskonto ja lahko väittää omistavansa totuuden. Myös Raamatun ristiriitaisuus ja Vanhan testamentin julmuudet mainittiin. Raamatun erehtymättömyyden korostaminen voikin kääntää ihmiset kirkkoa vastaan, Brooke kertoo.

 

"Raamatun erehtymättömyyden korostaminen voi kääntää ihmiset kirkkoa vastaan."

John Hedley Brooke

 

Käsitykset luonnontieteen ja uskonnon yhteensovittamattomuudesta elävät sitkeästi. Brooken mukaan se johtuu siitä, että monet haluavat tieteen ja uskon olevan konfliktissa keskenään.

– Ehkä syynä on se, että he tuntevat vastenmielisyyttä uskontoa kohtaan.

Toisaalta myös keskustelu ja tutkimus aihepiirin ympärillä on vilkasta. Brooken mukaan monet siihen osallistuvista ovat luonnontieteilijöitä, joilla itsellään on jonkinlainen uskonnollinen vakaumus.

– Toisia taas motivoi se, että he eivät pidä siitä, kuinka ateistit käyttävät tiedettä aseenaan uskontokritiikissä. Halutaan myös korjata yleisiä myyttejä ja väärinkäsityksiä, joita media levittää.

 

Seminaarin järjesti Areiopagi ry. Yksi sen puuhamiehistä, dosentti Olli-Pekka Vainio kertoo, että luonnontieteeseen ja uskontoon liittyvät kysymykset ovat Suomessa herättäneet laajempaa kiinnostusta vasta viime vuosina.

– Meillä tämä on melko uutta, mutta maailmalla aihepiiri on suosittu. Monissa yliopistoissa on sitä varten jopa omia professuureja, hän sanoo.

– Elämme monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa tämäntapaiset kysymykset pompahtavat usein esiin. Siksi niitä on pakko käsitellä.

Vainion mukaan yksi ongelma on se, että teologit ja luonnontieteilijät eivät tunnu puhuvan samaa kieltä.

– Toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Se on yksi syy siihen, miksi -verkkolehti aikoinaan perustettiin.

Nyt Areiopagi on laajentunut projektiksi, joka pyrkii tieteen popularisoimiseen. Netisssä ilmestyy joka viikko uusi artikkeli. Kirjoittajina on eri alojen asiantuntijoita. Lisäksi Areiopagi järjestää seminaareja ja julkaisee kirjallisuutta. Projektia rahoittavat amerikkalainen John Templeton Foundation ja Kirkon mediasäätiö.

Viime vuonna Areiopagi-sivustolla oli noin 70 000 käyntiä noin 45 000 eri ip-osoitteesta. Vainion mukaan erityisen suosittuja ovat olleet myyttejä murtavat artikkelit, joita luetaan 4–5 kertaa enemmän kuin muita.

Jaa tämä artikkeli: