19-vuotias Jaana Tuominen voitti tänä keväänä Viksu-tiedekilpailun. Hän unelmoi työstä biolääketieteen ja genetiikan parissa.
Tieteen lumoissa
”TP53-geenin merkitys UV-valon aiheuttamien haitallisten fotobiologisten vaikutusten korjaamisessa seeprakala-alkioiden varhaiskehityksessä.” Suurimmalle osalle edellä oleva teksti on täyttä hepreaa, mutta aiheen parissa Jaana Tuominen paini lähes vuoden. Siitä tekemällään englanninkielisellä tutkielmalla hän voitti Viksu-tiedekilpailun kansainvälisen sarjan.
— En todellakaan osannut odottaa voittoa. Kuulin voitosta aprillipäivänä, joten oli pakko soittaa vielä seuraavana päivänä uudestaan ja kysyä, oliko se varmasti totta, Jaana kertoo.
Palkinnoksi hän sai 4000 euroa, jotka ovat säästössä autokoulua ja opintoja varten. Voittonsa ansiosta Jaana sai myös molekyylibiologian opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta, mutta ei ole vielä päättänyt, ottaako paikan vastaan. Kielitaitoinen nuori nainen harkitsee opintoja ulkomailla.
— Haluaisin opiskella joko lääketiedettä tai biologiaa. Erityisesti biolääketieteellinen tutkimus ja genetiikka kiinnostavat.
Kielitaidon vuoksi
Jaana Tuominen käy Tikkurilan lukiossa IB-linjaa, jossa opiskellaan englanniksi ja tehdään kansainvälinen ylioppilastutkinto. IB-linjalla oppiaineita on vain kuusi, mutta niitä opiskellaan syvällisemmin kuin tavallisessa lukiossa.
— Minulle tärkein syy IB-linjalle hakeutumiseen oli akateeminen kielitaito. Myös se kuulosti hyvältä, että IB-linjalla saa keskittyä niihin aineisiin, jotka kiinnostavat, hän perustelee.
IB-linjalla on monia oppilaita, joiden kotona puhutaan englantia tai jotka ovat asuneet ulkomailla. Jaanalla ei tätä etua ollut, vaan hänen suomalais-valkovenäläisessä perheessään puhutaan venäjää ja suomea.
— IB-lukio kestää oikeastaan vain kaksi vuotta ja sitä edeltää niin sanottu pre-IB, jolloin opetellaan opiskelemaan englanniksi ja tutustutaan oppiainetarjontaan. Aluksi oli vaikeaa lukea ja kirjoittaa tieteellistä tekstiä englanniksi, mutta nyt se sujuu.
Loogisuus viehättää
Luonto, biologia ja lääketiede ovat kiinnostaneet Jaana Tuomista pienestä pitäen.
— Biologia on niin mielenkiintoista, että sitä jaksan lukea, vaikka kello olisi 12 yöllä ja olisin rättiväsynyt. Biologiassa viehättää loogisuus. Kun ymmärtää vaikka molekyylitason solubiologiaa, pystyy ymmärtämään laajempiakin prosesseja.
Viksu-tiedekilpailuun osallistuminen oli sattumien summa. Kaikki alkoi siitä, että Jaana alkoi etsiä aihetta IB-opintoihin kuuluvaan tutkielmaan ja löysi aiheen, joka alkoi pian paisua. TP53-geenistä, joka on mutatoituna joka toisessa ihmisen syövistä, hän sai tietää lukiessaan yliopiston oppikirjoja ja artikkeleita.
— Kirjat olivat yllättävän selkeitä, vaikka olihan siellä paljon lyhenteitä ja sanoja, joita en ollut koskaan kuullutkaan, hän kuvailee.
Tutkimus pääsi käyntiin, kun Jaanan mentoriksi lupautui biologian opettaja Ari Ranki ja apuaan tarjosi myös professori Pertti Panula lääketieteen tutkimuskeskus Biomedicumista. Jaana sai muun muassa käyttää Biomedicumin seeprakaloja.
— Opin uskomattoman paljon ja paljon muustakin kuin tutkimusaiheeseeni liittyvistä asioista.
Perhe, tiede ja lentopallo
Kun jäljellä ovat enää IB-lukion loppukokeet, Jaanan olo on jännittynyt. Ilmassa on myös haikeutta: lukio on ollut haastava, mutta mukava. Koulukavereita ja opettajiakin tulee ikävä.
— Sanotaan, että IB-lukiossa on vaikeampi saada korkeimpia arvosanoja, ja se on totta. Lukion alussa olin vielä mukana lentopallojoukkueessa ja kävin töissä, mutta sitten aika ei enää riittänyt.
Pelkkää pänttäystä Jaanan elämä ei kuitenkaan ole.
— Vietän aikaa perheeni kanssa. Minulla on 7-vuotias pikkuveli, jonka kanssa leikin. Käyn myös kavereiden kanssa pelaamassa lentopalloa tai elokuvissa. Tiedettäkin voi harrastaa, minulle tulee Tiede-lehti ja luen netistä esimerkiksi BBC Sciencen uutisia genetiikasta. Olen myös Euroopan nuorisoparlamentin jäsen.
Tahti kuulostaa hurjalta, mutta omasta mielestään Jaana on oppinut lukiossa myös armollisuutta.
— Kun aloitin lukion, ajattelin että täytyy saada parhaita mahdollisia arvosanoja ja päästä Cambridgeen opiskelemaan, mutta ei se ollutkaan ihan niin piece of cake. Nyt tunnen heikkouteni ja vahvuuteni. Tärkeintä on itse oppimisprosessi ja se, että tekee parhaansa.
Jaa tämä artikkeli: