Tirskuttavat varpuset
Taas kulkee hän vankina käytävällä,
me katsomme menoa vaieten,
näes, virsien sanat valahtavat kasaan
kuin raplinki vanhojen seinien.
Ja alttariseinälle hänet taas lyödään,
ja hän saa nääntyä lauluitta,
sillä viivastoltakin tippuvat nuotit,
pois pyörivät jyristen mutkissa.
Mutta varpuset – ei, nekään eivät laula,
vain tirskuttavat, kuten tiedetään –
ne taivaan muruista tappelevat
ja tanssivat hänen ympärillään.
Eikä yksikään niistä, niin hän sanoi,
putoa lennosta kuolemaan
minun isäni sitä sallimatta.
Niin hän sanoi. Totta tosiaan.
Jaa tämä artikkeli: