Risto Kaakinen tietää, ettei sotilaspapin luo tulla heppoisin perustein.
Toisenlainen ääni
Nuorisopastorin tehtävistä sotilaspapin uralle lähtenyt Risto Kaakinen, 33, kertoo, että seurakuntatyössä käytetyn hupparin vaihtaminen armeijan harmaisiin vaati opettelua.
— Karvahatun ja kravatin käyttö on vaatinut totuttelemista, hän sanoo.
Kaakinen haluaa olla toisenlainen ääni suorittamiseen ja kilpailuun perustuvassa armeijassa.
— Armeija tarvitsee henkilön, joka puhuu rakkaudesta. Haluan viestiä, että jokainen kelpaa sellaisena kuin on, hän kertoo.
Painajainen vai ikimuistoinen vuosi?
Risto Kaakinen aloitti sotilaspastorin työt runsas vuosi sitten Hennalan kasarmilla Lahdessa. Uuden työuransa alussa Kaakinen sai puhelun. Kasarmin portilla odotti mies, joka halusi tavata sotilaspapin. Mies oli käynyt armeijan vuosia sitten toisella paikkakunnalla ja häntä oli kiusattu henkisesti ja fyysisesti. ”Jos sota syttyis, sä olisit ensimmäinen, jonka mä tappaisin”, oli tupakaveri todennut kiusatulle miehelle kotiinlähtöpäivänä. Mies kertoi Kaakiselle, ettei hänellä ollut tuolloin ketään, jolle puhua.
Tämän tarinan Kaakinen kertoo kohdatessaan uuden saapumiserän varusmiehiä.
— Olen sanonut, että sanoilla ja teoilla on valtava voima vierustoveriin. Se mitä sanotaan ja tehdään, vaikuttaa siihen, millaiseksi varusmiespalvelus muodostuu, tuleeko siitä painajainen vai ikimuistoinen vuosi.
Kuinka hyvin Kaakinen itse viihtyi aikoinaan armeijassa?
— Ei se ollut herkkuvuosi. Olin onnellinen, kun varusmiespalvelus päättyi.
Jos joku olisi tuolloin sanonut Kaakiselle, että sinusta tulee sotilaspappi, Kaakinen ei olisi uskonut.
— Elämä vie ja yllättää. Nykyiseen elämäntilanteeseen tämä, pääosin päivätyö sopii hyvin, 7- ja 3-vuotiaiden lasten isä sanoo.
Koti, uskonto ja isänmaa
”Älä tapa.” ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.”
— Näin Raamatussa sanotaan. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, Risto Kaakinen sanoo ja muistuttaa työskentelevänsä puolustusvoimissa, ei hyökkäysvoimissa.
— Puolustusvoimien tehtävänä on suojella kansallemme tärkeitä ja rakkaita asioita, kotia, uskon vapautta ja itsenäistä isänmaata. Miekkaan on tartuttu, kun nämä asiat ovat olleet uhattuina, Kaakinen sanoo.
Viime vuonna Hämeen rykmentissä suoritti rippikoulun 25 varusmiestä. Kaakinen on luvusta ilahtunut.
— Täällä rippikoululaisten lähtötasot ovat hyvin erilaisia. Yksi varusmies ei löytänyt mitään tuttua eteen ripustetuista monisteista, joissa kuvattiin Jeesuksen elämänvaiheita Betlehemistä Golgatalle, Kaakinen kertoo.
Rippikoulun voi suorittaa armeijassa leirimuotoisena tai käymällä keskusteluja Kaakisen kanssa kasvotusten. Hänen mielestä rippikoulun käyminen parikymppisenä sopii erityisen hyvin pojille.
— Poikien keskustelu liikkuu silloin aivan eri tasolla kuin 15-vuotiaana.
Kaikkia varusmiehiä varten
Kun varusmies on kysynyt Risto Kaakiselta, että ”voinko tulla teidän luoksenne käymään?”, Kaakinen on vastannut, että ”saat sä tulla”. Kaakista ei tarvitse herroitella eikä häntä kohdatessa tarvitse vetää kättä lippaan.
Sotilaspappi on varuskunnassa kaikkia varten uskontokuntaan katsomatta. Kaakinen on auttanut muslimia sovittamaan rukoushetket tupaelämän arkeen.
— Ilahduin kuullessani tupakavereiden suhtautuneen rukoushetkiin uteliaasti ja kunnioittaen.
Eräs varusmies tuli juttelemaan pelkotiloistaan Kaakiselle. Myös varusmiehen lähipiirissä tapahtunut kuolema on johdattanut sotilaspapin luo. Silloin on istuttu vastakkain. Pöydällä on ollut nenäliinapaketti, on sytytetty kynttilä ja pidetty rukoushetki.
— Minä voin lohduttaa tiettyyn rajaan asti. Kun sanat loppuvat, laitetaan kädet ristiin.
Kaakinen toteaa, ettei sotilaspapin puoleen käännytä aivan heppoisin perustein.
— Olisi parempi, että asioista tultaisiin juttelemaan ajoissa. Aina on joku, jonka puoleen kääntyä ja jonka tehtävänä on kuunnella, hän sanoo.
Jaa tämä artikkeli: