Tunteiden kasvimaalla

Kuinka paljon annat tilaa elinvoimaa parantaville tunteille? Vai saavatko sinussa rehottaa katkeruus ja itsesääli?

• 06.08.2009 12:32
• Kaisa Halonen
• Ami Lindholm

Miltä kuulostaisi itsensä hemmottelu ja hyvinvoinnin lisääminen helposti ja ilmaiseksi? Uskomattomammalta kuin ostoskanavan mainokset?

Käänteentekevä keksintö kulkee nimellä mielen taidot tai tietoisuustaidot, eikä se ole mikään uusi villitys. Tuotetta ovat testanneet niin buddhalaismunkit, antiikin stoalaiset kuin keskiajalla elänyt nunna Hildegard Bingeniläinen.

Turkulainen psykoterapeutti ja psykologi Juhani Laakso on kymmenisen vuotta aktiivisesti harjoittanut, opettanut ja käyttänyt työssään mielen taitoja. Taidoilla on sellaisia nimiä kuin läsnäolo, myötätunto ja tarkkaavuus. Kyse on oman mielen tapahtumien havainnoinnista ja säätelystä. Tarkoituksena on, ettei ihminen olisi esimerkiksi tunnemyrskyjensä, riippuvuuksiensa tai huoltensa vietävissä.

— Kyse on oikeastaan mielen sisäisten viestien lukutaidosta ja mielen sisäisen roskapostin virustorjunnasta. Tavoitteena on nopeasti tunnistaa ja eliminoida haitalliset virukset, Laakso kuvailee.

— Mielen taidot eivät poista myrkyllisiä asioita elämästä, mutta ne toimivat puskurina sille, miten myrkylliset asiat pääsevät vaikuttamaan meihin. Ne auttavat käsittelemään sellaista aineistoa, jota vääjäämättä tulee. Haavoittavaa, ärsyttävää tai pelottavaa tietoa ei voi koskaan poistaa, mutta voi kehittää tavan elää arvokasta elämää, Juhani Laakso sanoo.

Miksi roskapostia ja myrkyllistä jätettä sitten on mielessä niin paljon? Miksi olemme taipuvaisia märehtimään menneitä vääryyksiä ja paisuttelemaan kielteisiä ajatuksia?

— Levottomuus on aivojen lajityypillinen ongelma. Ihmisaivot ovat keskeneräiset. Niissä on osia eri historiallisilta kausilta, esimerkiksi matelija- ja nisäkäsaivot, eikä eri osien sopeutuminen toisiinsa ole vielä valmis, kertoo Juhani Laakso.

Aivot myös lähettävät eräänlaisia virhehälytyksiä tunnekeskuksessa olevien muistijälkien perusteella silloinkin, kun ei ole mitään hätää. Nämä hälytykset sekoittavat hormonitasapainon. Laakso kuitenkin lohduttaa, että on mahdollista kehittää taito käsitellä virhesignaaleja ja voida hyvin.

— Mieleen noussutta ei tarvitse vatvoa puolta päivää, pari minuuttia riittää. On eri asia käyttää muutama minuutti asian miettimiseen kuin upota tuntikausiksi tuskaisaan murehtimiseen.

Laakso on huomannut, että monet pyörittelevät loputtomiin kahta kohtalokasta kysymystä. "Why me?" eli "Miksi minä?" altistaa pitkäaikaiselle vanhojen katkeruuksien vatvomiselle ja lopulta masennukselle. "What if?" eli "Entäs jos?" taas johtaa tulevan murehtimiseen.

— Niiden väliin jää nykyhetki, joka pahimmassa tapauksessa jää kokonaan elämättä. Mutta vatvomisen voi havahtua huomaamaan ja lopettaa sen alkuunsa. Ihminen on harkitseva olento, joka voi päättää irrottautua haitallisista ajatuksista.

Toimimaton keino hallita ikäviä muistoja tai ajatuksia on Laakson mukaan se, että yrittää väkisin olla niitä ajattelematta.

— Tätä voi jokainen itse kokeilla. Koetapa olla kolme minuuttia ajattelematta vastapaistettua, sokeroitua hillomunkkia. Samoin on vaarallista sanoa alkoholistille, että älä ajattele sitä huurteista pulloa jääkaapissa.

— Sen sijaan kannattaa huomata, että kas, nyt huurteinen juoma nousi mieleeni, ja päättää katsoa mielihalua hetken. Ajatus siis otetaan vastaan, istutaan sen kanssa hetki ja irrottaudutaan siitä rauhallisesti. Tämä pätee kaikkiin yllykkeisiin, joita on vaikea hallita.

Kaikilla haitallisillakin tottumuksilla, on kyse sitten murehtimisesta, riippuvuuksista tai itsensä uuvuttamisesta työllä, on Laakson mukaan hyvä tarkoitus. Haitallisen toimintamallin avulla on joskus löytynyt helpotusta tai ratkaisu, minkä vuoksi ihminen on kiinnittynyt siihen ja alkanut toistaa sitä.

— Se on kuin noidankehä. Oman teon seuraukset ruokkivat lisää yrityksiä vapautua haitallisella tavalla. Murehtiminen johtaa metamurehtimiseen. Jotta ei jäisi kulkemaan samassa labyrintissä loputtomiin, kuvio pitää tunnistaa ja irrottautua siitä.

Omille tunteilleen ei voi mitään, moni ajattelee. Juhani Laakso sanoo, että kyllä voi.

Omia tunteitaan voi viljellä niin kuin kasvimaata. Kyse on siitä, millaisille tunteille luodaan kasvualustaa. Kuinka paljon annetaan elintilaa elämää edistäville tunteille: myötätunnolle, lähimmäisenrakkaudelle ja terveelle suremiselle? Vai saavatko mielessä rehottaa elinvoimaa näivettävät tunteet kuten katkeruus, krooninen viha ja itsesääli?

— Ihminen on puutarhuri, joka lannoittaa ja kitkee. Kaikilla teoillaan hän voi valmistaa maaperää elinvoimaa parantaville tunteille.

Joskus tunne — vaikkapa paniikki tai raivo — iskee äkillisesti. Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa siihen, onko ihminen tilanteessa pelokas vai esimerkiksi aggressiivinen.

— Temperamenttia ei voi valita, mutta omia reaktioitaan voi oppia säätelemään ja estää kipinän roihahtamista tulipaloksi. Jokainen voi kehittää taitoa toimia hallitusti ja järkevästi. Mikään perinnöllinen taipumus ei ole lopullinen kohtalo, Laakso sanoo.

Kun joku tunne, esimerkiksi menetyksen aiheuttama suru, tuntuu sietämättömältä, Laakso neuvoo katsomaan sitä sopivalta etäisyydeltä.

— Jos tunne on niin hankala, ettei sitä voi kutsua peremmälle, sen voi päästää hetkeksi porraskäytävään tai eteiseen. Voi päättää, että hankalimmistakin tunteista etsii sellaisen osan, jonka kanssa voi ystävystyä. Ajan kanssa menetyksistä ja järkytyksistä voi löytää jonkun puolen, joka vie elämää eteenpäin.

Yksi tietoisuustaitojen hyödyistä on Laakson mukaan se, että niiden avulla pystyy elämään maailmassa, jossa on vastakohtia ja ristiriitoja.

— Kun hyväksyy tunteiden keinulaudan, löytää ehkä kultaisen keskitien ja pystyy välttämään ääripäitä — niin epätoivoa kuin sokeaa hullaantumistakin.

Hyväksyvä, huolta pitävä ja rakastava asenne itseä kohtaan on Juhani Laakson mukaan mielen taitojen perusta.

— Voi miettiä, että minkä pienen lahjan voisin sallia itselleni tai kuinka paljon happinaamaria voin laittaa itselleni. Olenhan juuri se ihminen, joka on oikeutettu voimaan hyvin ja saamaan huolenpitoa ja myötätuntoa.

Taitoja voi opetella kirjan avulla, kurssilla tai ohjaajan kanssa. Harjoittelussa on Laakson mukaan kyse siitä, että ottaa hengähdystauon arjesta. Voi rauhoittua kymmeneksi minuutiksi hengittämään ja olemaan läsnä nykyhetkessä ja omassa ruumiissaan. Jos ei löydä kymmentä minuuttia, voi aloittaa sillä, että on edes minuutin tarkkaavainen ja levollinen. Voi vaikka pyykkiä silittäessään nauttia tuoksusta, lämmöstä ja liikkeestä.

— Monille hiljaisuuden retriitit ovat hyvä tapa irrottautua arkirutiineista. Jos ei pysty lähtemään viikonlopuksi, voi järjestää illan mittaisen kotiretriitin. Hiljaisuuden sietämistä voi harjoitella portaittain. Elämme viriketulvassa ja olemme yllättävän riippuvaisia vaikutteista — emmekä aina edes huomaa sitä. Voi olla, että viriketulva on este keskittymiselle, jota harjoittelu vaatii.

Mielen taitojen harjoittamisella saattaisi olla myös kansanterveydellistä ja -taloudellista vaikutusta, sillä Laakson arvion mukaan niiden avulla voitaisiin ehkäistä eläkkeelle joutumista mielenterveyssyistä.

— Luin äskettäin, että alle 35-vuotiaiden eläkkeelle jääminen maksaa kymmeniä miljardeja euroja. Monet heistä joutuvat eläkkeelle masennuksen vuoksi.

— Mielen taidoilla on todettu olevan vaikutusta depression uusiutumisen ehkäisyssä. Pelkkää lääkehoitoa saaneista depressiopotilaista noin puolet sairastuu uudelleen, mielen taitoja harjoitelleista vain 30 prosenttia. Minusta se on hätkähdyttävä tulos, Laakso sanoo.

Lisäksi on saatu tieteellistä näyttöä siitä, että mielen taidot ehkäisevät myös somaattisia sairauk-sia, koska ne parantavat elimistön puolustusjärjestelmää. Laakso on sitä mieltä, että mielen taitoja voisi opettaa kouluissa. Niistä pitäisi tulla kansalaistaito niin kuin vaikka liikennesääntöjen hallinnasta.

Kuinka kauan mielen taitoja sitten pitäisi harjoitella, että niillä alkaisi olla vaikutusta? Juhani Laakso kertoo, että tutkimusten mukaan 10–20 minuutin päivittäinen harjoittelu kahdeksan viikon aikana auttaa jo saavuttamaan tuloksia.

— Harjoittelusta ei kannata tehdä sisäistä pakkoa. Ja riittää, että harjoittelee kuutena päivänä viikossa. Lepopäivän pyhittäminen on hyvä ohje. Takerrumme helposti itse luomiimme sääntöihin, joten kannattaa kehittää omaa joustavuuttaan tekemällä poikkeuksia.

Usein mielen taitojen harjoittelemisen hedelmä on vakaampi mielentila. Erityinen hyöty Laakson mukaan on parempi toiminnan ohjaus: se, että pystyy toteuttamaan enemmän niitä asioita, joita pitää arvokkaina.

— Kaikki, mikä tuntuu hyvältä, ei ole hyvää. Ja vastaavasti epämukavat hetket eivät ole vaarallisia. Mielen taitojen avulla on mahdollista säilyttää oikea ilmansuunta, kun tuntee ahdistusta, pelkoa, alavireisyyttä tai epämukavuutta. Taidot auttavat tekemään elämästä elämisen arvoisen. Elämä voi olla mielekästä myös kipujen kanssa tai hankalissa olosuhteissa.

Tekniikat ovat ikivanhoja. Ne ovat tuttuja kaikista vanhoista uskonnoista ja myös esimerkiksi antiikin filosofiasta. Nykyisin mielen taitojen tekniikoita käytetään esimerkiksi kognitiivisessa terapiassa. Juhani Laakso ei ihmettele niiden uutta tulemista. Hänen mukaansa nyt on havahduttu siihen, että teknologia ja lääketiede, jotka ovat tehneet monia asioita helpommiksi, eivät näytä tuottavan tyytyväisyyttä.

— Materialismi ei ole tuottanut onnellisuutta, eikä terapia- ja hoitopalvelujen lisääntyminen ole vähentänyt kärsimyksen määrää.

— Onnen avaimet ovat ihmisen sisällä ja ne liittyvät hengelliseen ulottuvuuteen, eräänlaiseen korkeampaan kehykseen, jossa ihminen näkee elämänsä osana jotakin merkittävää. Se voi olla yhteys sukuun, luontoon, historiaan tai tuonpuoleiseen.

Laakson mukaan ihmisen perusolemus on ollut sama satoja tuhansia vuosia — ja on edelleen. Ihminen on hengellinen olento ihan riippumatta siitä, tunnustaako hän jotakin uskontoa. Se selittää myös joogan, mietiskelyn tai retriittien suosiota.

— Ne vastaavat ihmisen perimmäisen tarpeeseen olla yhteydessä johonkin, joka antaa tarkoitusta ja mieltä elämään. Kaikissa on myös kyse omasta kokemuksesta, jota ei voi kielellä tavoittaa, Laakso sanoo.

— Kun eletään kulttuurissa, jossa kielellä on ylivalta, on vapauttavaa löytää alueita, joissa subjektiivinen kokemus on arvossaan. Yhä useammat tekevät töitä käsitteiden, tiedon ja kaavojen parissa. Silloin merkittävä osa ihmisyyttä jää kehittämättä. Ihminen tarvitsee hetkiä, joissa kielellinen mieli saa levätä. Kyse on olemisen mielentilasta, jossa kokemus on hallitseva ja etusijalla.