Aurinko paistaa heinäkuisena perjantaiaamuna pilvettömältä taivaalta. Senaatintorilla on vielä hiljaista. Tilanne muuttuu pian, kun ensimmäiset turistibussit parkkeeraavat torille.

Mandy ja Ken Li odottelevat yksinään Tuomiokirkon ovilla hieman ennen yhdeksää. Suntio Tiina Ruokonen avaa ovet ja toivottaa heidät tervetulleiksi.

– Olemme kotoisin Hong Kongista. Kierrämme Eurooppaa, saavuimme juuri Venäjältä, Mandy Li kertoo.

Pariskunta löysi Tuomiokirkon käyntikohteeksi Helsingin kaupungin turisti-infovihkosesta.

– Euroopassa ollessamme käymme usein kirkoissa, Ken Li sanoo. Venäjällä kirkot olivat upean värikkäitä. Tuomiokirkko taas on elegantti.

 

Kesäaikaan Tuomiokirkossa vierailee päivittäin noin 1 500 ihmistä. Se on myös hyvin suosittu vihkikirkko. Lauantaisin vihkimisiä saattaa olla tunnin välein. Kirkon työntekijät poistuvat kuudelta, mutta silloin paikalle tulevat vapaaehtoiset päivystäjät, joiden ansiosta ovet ovat kesäisin auki keskiyöhön saakka.

– Perinne on jatkunut vuodesta 2000, Ruokonen kertoo. –Ilta-aukiolo on tosi tärkeä. Iltaisin käy satoja ihmisiä, sekä turisteja että helsinkiläisiä, jotka haluavat hiljentyä.

Ruokonen on työskennellyt Tuomiokirkon suntiona 1990-luvulta asti.

– Viihdyn erittäin hyvin. Työpaikkani on hyvin toiminnallinen. Aika ei käy pitkäksi.

 

Puoli kymmeneltä sisään astuu päivän ensimmäinen turistiryhmä italialaisia. Heidän jälkeensä turisteja alkaa tulla tasaisena virtana. Salamavalot räpsyvät. Ensin huomio kiinnittyy alttaritauluun, sitten koristeelliseen urkufasadiin. Äiti selittää pojalleen kastemaljan merkitystä, ja mies kertoo seurueelleen Mikael Agricolan patsaan edessä tämän saavutuksista.

 

Anna Työrinoja on juuri astunut työpisteeseensä infotiskin taakse. Hän on tottunut vastailemaan turistien kysymyksiin.

– Yleisimmät kysymykset koskevat kirkon mittoja. Kuinka korkea ja leveä se on, paljonko portaita on. Mutta keskustelemme myös uskonnosta ja Suomesta. Turisteja kiinnostaa, mitä luterilaisuus tarkoittaa ja käyvätkö suomalaiset usein kirkossa. Suomen politiikastakin kysellään. Jotkut ihmettelevät, miksi kirkon edessä on venäläisen hallitsijan patsas.

 

Espanjalainen Angel Robles valokuvaa hartaudella salin pieniä

yksityiskohtia. Hän on nähnyt jo Uspenskin katederaalin.

– Siihen verrattuna Tuomiokirkon sisustus on hyvin yksinkertainen, mutta kaunis. Ymmärrän hyvin, miksi kirkko on kaikissa opaskirjoissa kuvattu Helsingin symbolina. Espanjassa kirkot ovat erilaisia, tummia.

Buddhalainen munkki Eakaphol Laphutama vierailee Tuomiokirkossa neljättä kertaa. – Käyn täällä aina kun tulen Helsinkiin. Tunnen kirkossa rauhaa, Laphutama sanoo.

 

Kahdeltatoista Elena Rikkonen-Rolland ryhtyy soittamaan urkuja. Marja Jokipii ja Anna-Leena Taskinen sytyttävät urkuvartin aikana kynttilöitä.

– Yleensä aloitamme kesän sytyttämällä täällä kynttilän jollekin läheisistämme, Jokipii sanoo. Nyt muistamme isääni, joka kuoli maaliskuussa ja siskoni pojanpoikaa, joka ristitään ensi sunnuntaina.

Suntio Marjut Mulari seurailee kävijöiden liikkeitä hyväntuulisena.

– Teologianopiskelijana en voisi paremmin valmistautua papin ammattiin kuin suntiona. Näen tässä työssä kirkon arkipäivää ja erilaisten pappien toimintatapoja.

Mulari katoaa valmistelemaan avioliiton siunausta. Kirkko pitää tyhjentää ja varmistaa, että hääparilla on kaikki hyvin.

 

Puoli neljän maissa päivän toinen hääpari, Oksana Koha ja Vesa-Pekka Poutanen, odottelevat suuren hetkensä alkua kappelissa. Heidät vihitään neljältä.

– Valitsimme kappelin, koska meillä on pienet häät. Se on mukavan intiimi ja valoisa. Saimme vihkiajan vain neljää viikkoa ennen häitä, Poutanen kertoo.

– Tuomiokirkko on Suomen kaunein kirkko, Koha jatkaa.

 

Kirkkosalin puolella on kolmesta viiteen mahdollisuus keskustella papin kanssa. Juhana Kuusniemen juttusilla on neljältä käynyt yksi ihminen.

Kuudelta tapahtuu vahdinvaihto, kun vapaaehtoiset päivystäjät saapuvat paikalle. Hannele Rinne on päivystäjänä kolmatta kesää. Hän halusi eläkkeelle jäätyään tehdä jotain hyödyllistä.

– Katson, että järjestys säilyy, seuraan kävijämääriä ja vastailen vierailijoiden kysymyksiin. Aika usein kysytään, onko kirkko aiemmin ollut katolinen. Ja kuka oli Melanchthon, Lutherin työtoveri, jonka patsas on salissa.

Kahdeksan jälkeen kirkko alkaa hiljenemään. Puoliltaöin vartiointiliikkeen työntekijä saapuu sulkemaan ovet. Pitkä päivä Tuomiokirkossa on päättynyt.

 

Teksti Milla-Maria Isopoussu

Kuvat Jani Laukkanen