Tarja Korpela Las Palmasin vanhassa kaupungissa.
Turistipappeja kaivattaisiin lisää
Las Palmasissa messu vetää kirkon täyteen suomalaisia.
Yhä useampi suomalainen viettää talvikuukaudet etelässä. Espanjan lomakohteisiin on muodostunut suomalaisyhteisöjä, ja samansuuntainen kehitys on meneillään Thaimaassa ja Turkissa.
Turistipapit huolehtivat talvehtijoiden ja lomalaisten hengellisistä tarpeista. Espanjan eri kohteissa, Thaimaassa, Kreikassa ja Kyproksella on yhteensä kolme ympärivuotista turistipappia ja kahdeksan niin kutsuttua talvipappia. Lisäksi siirtolaispapit Virossa ja Floridassa tekevät työtä turistien parissa.
– Kirkko seuraa jäseniään sinne, minne he asettuvat. Aivan joka palmurannalle eivät voimavarat riitä, mutta siellä, missä suomalaisia on massoittain liikkeellä, yritämme olla läsnä, kertoo kirkon turistityön koordinaattori Leena Märsylä.
Hänen mukaansa turistityölle olisi kysyntää enemmän kuin sille on resursseja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana työntekijämäärä on kasvanut reilulla kolmanneksella, mutta lisää pappeja tarvittaisiin varsinkin Kreikkaan, Turkkiin, Bulgariaan ja Viroon.
Kanariansaarilla Las Palmasissa turistipappina työskentelevä Tarja Korpela kohtaa työssään enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka viipyvät Gran Canarian saarella loppusyksystä kevääseen tai asuvat siellä vakituisesti. Heitä arvioidaan olevan 500–700. Suurin osa on eläkeläisiä.
– Suomalaiset asuvat aika tiiviisti samalla alueella ja vähän katsovat toistensa perään. Eläkeläiset jakavat saman elämäntilanteen ja saavat toisiltaan vertaistukea. Monet tulevat tänne vuosi toisensa jälkeen siksi, että kokevat kuuluvansa yhteisöön. Uskoisin, että yksinäisyyttä on vähemmän kuin Suomessa, Korpela sanoo.
Korpelan pesti osa-aikaisena turistipappina kestää puoli vuotta. Pääsiäisen jälkeen hän palaa virkaansa Vantaan seurakuntien johtavaksi kasvatustyön pastoriksi.
– Kun lokakuussa lähdin tänne, toiveeni oli, että voisin tehdä pääasiassa hengellistä työtä. Se on toteutunut. Seurakuntaneuvosto hoitaa hallintopuolen ja pappi saa keskittyä ydinosaamiseensa. On ihanaa, että voi elää kirkkovuotta seurakunnan mukana.
Las Palmasissa pidetään messu joka torstai. Siinä missä keskivertoseurakunnassa Suomessa messuun osallistuu pari prosenttia jäsenistä, Las Palmasissa osallistumisprosentti hipoo pariakymmentä. Pieni kirkko on lähes aina täynnä.
– Kirkkoon tullaan tapaamaan tuttuja ja selvittelemään arkisia asioita. Monet käyvät Suomessa harvemmin kirkossa kuin täällä. Messusta on tullut tärkeä viikon hiljentymishetki ja henkireikä muun vilkkaan toiminnan keskellä, Korpela kertoo.
Aurinkorannan varjoisampi puoli paljastuu sairaalakäynneillä, sielunhoidollisissa keskusteluissa ja kriisityössä.
– Ihmissuhteiden hankaluudet, taloudelliset vaikeudet ja sairaudet näkyvät täälläkin. Jotkut kantavat huolta läheisistään. Kriisityötä puolestaan tarvitaan onnettomuuksien ja yllättävien kuolemantapauksien yhteydessä.
Jaa tämä artikkeli: