Turmeltunut nuoriso
Nuoriso on kauheaa. Se ei ole jäänyt tänä keväänä epäselväksi kenellekään lukevalle ja kaduilla kävelevälle.
Kun nuoriso yhdistetään vielä toiseen päivittelyjen ikiaiheeseen, kielen rappioon, raivo yltyy. Jälkipolvemme ei osaa kirjoittaa, he puhuvat rumia ja tuhoavat kauniin kielemme englannin sekasotkulla.
Mahtaako toitotuksessa olla perää? Teini-ikäisten isänä ja kielentutkijana asiaa on helppo testata kotioloissa. Pikakuuntelen Vantaan nykymurretta: “vois salee yrittää”, “ei natsaa” ja “kyl repes”. Poika ei puhu tietokoneella pelaamisesta vaan “dataamisesta”.
Nykyteinin suusta ja kynästä tulee sekä puhekielisyyksiä että uusia lainoja englannista. Halutessaan näitä voi pitää rappiona, mutta ne todistavat myös luovasta leikkimielestä. Uuden kehitteleminen on kielen rikkauden ylläpitoa. Yksikään kieli ei ole kuollut siihen, että sitä käytetään monipuolisesti ja uusilla tavoilla.
Sen sijaan moni kieli on kuollut siihen, että sitä ei ole käytetty. Suomen kielen uhka ei itse asiassa ole muutama englanninkielinen sana, vaan eri alojen englanninkielistyminen. Katastrofi ei ole kaukana, jos esimerkiksi uusista tiedelöydöistä ei voi puhua kuin englanniksi.
Yliopistoissa ja yritysmaailman huipulla – siellä missä suomen kieli on henkitoreissaan – ei kuitenkaan juniorikansalaisiamme näy. He nimittäin ovat netissä puhumassa ja pulputtamassa suomen kieltä. Blogeissa, chateissa ja kaiken maailman facebookeissa suomi elää ja kukoistaa, nuorten puhumana.
Kaikki käytetty kieli ei ehkä ole mielestämme kaunista, mutta ei sitä ole välttämättä tarkoitettukaan vanhempien arvioitavaksi. Enemmistö nuorista osaa kyllä muokata kielenkäyttöään virallisiinkin tilanteisiin.
Kielessä ja nuorisossa on samaa. Kummankaan kanssa pakottaminen ja perustelemattomat kiellot eivät johda mihinkään. Yhteinen aika ja muuttumisen hyväksyminen sen sijaan auttavat. Vähän luottamusta nuoriin ja kieleemme, pliis.
Jaa tämä artikkeli: