Diakoniaemäntä Jaana Mattila ja diakoniatyöntekijä Toomas Takala jakoivat riisipuroa turvapaikanhakijoille Pyhän Laurin kappelissa. Kuva: Lotta Numminen.
Turvapaikanhakijat tutustuivat joulunviettoon Pyhän Laurin kirkossa
Ohjelmaan kuului muun muassa riisipuuroa ja kaksi perinteistä joululaulua.
"Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan..." Irakilainen mies tapailee Maa on niin kaunis -virren sanoja Pyhän Laurin kirkon puisessa penkissä. Tähän näkyyn kiteytyy ehkä jotakin tästä vuodesta.
Noin kolme bussilastillista Vantaan vastaanottokeskusten asukkaita kävi tiistai-iltapäivänä tutustumassa Pyhän Laurin kirkkoon ja joulunviettoon. Tikkurilan seurakunnan pastori Satu Huttunen kertoi ensin lyhyesti itse kirkosta, pääkaupunkiseudun vanhimmasta rakennuksesta ja sen toiminnasta.
"Suomalainen voivat olla hyvin yksityisiä kun kyse on uskonnosta, mutta jouluisin tullaan tänne kirkkoon", hän kertoi.
Kansainvälisen työn pastori Mark Saba Vantaankosken seurakunnasta kertoi arabiaksi joulun merkityksestä kristinuskossa, diakoni Anne Viljanen siitä, miten kirkko auttaa. Paikalla olivat myös arabian kielen ja farsin kielen tulkit.
Välissä kuultiin myös kaksi laulua, Maa on niin kaunis ja En etsi valtaa loistoa kanttori Terje Kukkin säestämänä. Lauluille annettiin raikuvat aplodit, muutama yritti laulaa mukana katsoen sanoja jaetuista monisteista. Älypuhelimet räpsyivät. Moni halusi kuvauttaa itsensä kirkossa ja kuvata videota siitä, kun urut soivat.
Kirkkovierailun jälkeen viereisessä Pyhän Laurin kappelissa oli tarjolla riisipuuroa, glögiä ja suklaata. Puuro teki hyvin kauppansa, runsaalla sokerilla maustettuna.
Monella oli kova tarve tulla juttelemaan, koska kontaktit suomalaisiin ovat olleet vähäisiä. Samalla esiteltiin suomen kielen taitoa: puhdas, likainen, oikea, väärä, käsi, jalka, silmä, kiitos paljon.
"Tiedätkö, me syödään tämäntapaista myös Irakissa", yksi kertoi puurolautastaan näyttäen.
Eräs nuori mies tulee näyttämään puhelimensa ruutua ja sitä, kuinka hän oli syöttänyt käännösohjelmaan lauseen "rakastan kristinuskoa".
Irakilainen valokuvaaja Mohammed Salim kertoo olleensa ensimmäistä kertaa kirkossa.
"Se oli kiinnostavaa, hyvä tilaisuus", hän kertoo.
Salim kertoo tulleensa Suomeen kolme kuukautta sitten. Päivät kuluvat odottaen, suomea opiskellen ja valokuvaten. Hän on kuvannut esimerkiksi luontoa.
Kotia on ikävä, mutta hän ei voi kuvitellakaan palaavansa takaisin, kuten jotkut irakilaiset ovat tehneet.
"En aio palata, minut tapettaisiin siellä. Maassani ei kunnioiteta yksilönvapautta", hän sanoo.
"Haluan vaan elää rauhassa täällä."
Jaa tämä artikkeli: