Tuska purkautui runoiksi

Tuska purkautui runoiksi

Jorma Luoma, runonkirjoittaja:

”Aloin kirjoittaa päiväkirjaa, kun tyttäremme Anniina sairasti. Hänellä oli aivokasvain. Runoja alkoi syntyä yhtenä yönä, kun minulla oli oikein raskas ja paha olo enkä saanut nukuttua.

Anniina kuoli 17-vuotiaana vuonna 1998. Runojen kirjoittaminen jäi kuitenkin päälle, joten menin mukaan Vantaan kirjoittajiin. Lämpimällä säällä kirjoitan usein pihakeinussa. Aiheiksi ovat tulleet myös oma eturauhassyöpä sekä yhteiskunnan vääryydet.

Aikaa myöten tuli halu jakaa runoja toisille. Anniinasta kertovan Pumpulipilven ja kolme muuta kokoelmaa julkaisin omakustanteena. Ne löytyvät Tikkurilan kirjastosta. Anniinan sairastamisen ajasta kertovalle päiväkirjalle Viimeinen hyppy löysin kustantajan.

Olen käynyt lukemassa muun muassa nuoruusmuistoista kertovia runojani eläkeläisille ja ekaluokkalaisille. Seurakunnan runopiirissä, jossa käyn, voi lukea myös omia runoja.”


  • Tikkurilan seurakunnan runopiiri ti 30.9. ja 14.10. klo 18 Tikkurilan kirjastossa.

Jorma Luoman runoja:

Aita

Me teimme silloin aitaa,

sinua ei enää ole,

aita on

ja nyt.

Sitä ei voi hyväksyä,

mutta ymmärtää voi

todeksi,

ymmärtämättä tapahtunutta,

asioita vain tapahtuu

ajassa.

 

Olemme tässä hetkessä

nyt ja aina,

aika ei muutu,

kaikki muu muuttuu,

mekin.

Aita on valmis,

aika on,

sinä olit nyt,

minä olen nyt.

 

Valaistuminen

Tänä aamuna koin valaistumisen,

tunsin olevani osa kaikkeutta,

aistini olivat herkistyneet.

 

Hetken olin iätön

vailla vaivojani.

Olin ulkona kukkiva ruusupuu,

taivaalla leijuva pilvi,

lentävä lintu.

Tunsin tuoksun tuonpuoleisesta,

hetken olin nuori vanha mies.

 

Nousin ylös kuin kissa

ketterästi,

lihakset valmiina toimimaan.

Koin ajattomuuden keveyden

rakkauden,

joka virtasi minusta minuun.

 

Hyvä kuningas

Hyvä kuningas ymmärtää kuolevansa

ja että hänestä huolehditaan,

siksi hän ajattelee kansan parasta.

 

Hän kohentaa toimillaan yleistä

hyvinvointia.

Hän ei ahnehdi mitään,

sillä hänellä on kaikki

ihmisten rakkaus

ja se mitä hän tarvitsee

hänelle annetaan,

onhan hän kuningas.

 

Väärämielinen kuningas haalii valtaa,

kerää mammonaa

ja alamaisten sieluja.

Hän luulee olevansa kuolematon,

mutta suojaa itseään muureilla

ja vartiokaarteilla

epävarmuudessaan.

 

Lämmin sade

 

Pilvet tekivät rauhan kanssani

ja antoivat minulle lämpöisen sateen.

Sateen joka hyväili ihoani

kuin nainen.

 

Sinä joka seisoit kanssani alttarilla

ja otit minut vastaan,

pidit minusta kiinni

silloinkin,

kun yö laskeutui yllemme.

Ja me läpäisimme orjantappurapensaan,

kuljimme läpi tulen,

halki hengettömän autiomaan.

 

Me muutuimme pieniksi muurahaisiksi

ja hoidimme häntä,

joka oli yhteistä lihaamme

ja vertamme.

Mutta uusi päivä koitti,

uusi huomen,

tuoden mukanaan armon

ja lämpimän sateen.

 

 

Jaa tämä artikkeli: