Tuska purkautui runoiksi
Jorma Luoma, runonkirjoittaja:
”Aloin kirjoittaa päiväkirjaa, kun tyttäremme Anniina sairasti. Hänellä oli aivokasvain. Runoja alkoi syntyä yhtenä yönä, kun minulla oli oikein raskas ja paha olo enkä saanut nukuttua.
Anniina kuoli 17-vuotiaana vuonna 1998. Runojen kirjoittaminen jäi kuitenkin päälle, joten menin mukaan Vantaan kirjoittajiin. Lämpimällä säällä kirjoitan usein pihakeinussa. Aiheiksi ovat tulleet myös oma eturauhassyöpä sekä yhteiskunnan vääryydet.
Aikaa myöten tuli halu jakaa runoja toisille. Anniinasta kertovan Pumpulipilven ja kolme muuta kokoelmaa julkaisin omakustanteena. Ne löytyvät Tikkurilan kirjastosta. Anniinan sairastamisen ajasta kertovalle päiväkirjalle Viimeinen hyppy löysin kustantajan.
Olen käynyt lukemassa muun muassa nuoruusmuistoista kertovia runojani eläkeläisille ja ekaluokkalaisille. Seurakunnan runopiirissä, jossa käyn, voi lukea myös omia runoja.”
- Tikkurilan seurakunnan runopiiri ti 30.9. ja 14.10. klo 18 Tikkurilan kirjastossa.
Jorma Luoman runoja:
Aita
Me teimme silloin aitaa,
sinua ei enää ole,
aita on
ja nyt.
Sitä ei voi hyväksyä,
mutta ymmärtää voi
todeksi,
ymmärtämättä tapahtunutta,
asioita vain tapahtuu
ajassa.
Olemme tässä hetkessä
nyt ja aina,
aika ei muutu,
kaikki muu muuttuu,
mekin.
Aita on valmis,
aika on,
sinä olit nyt,
minä olen nyt.
Valaistuminen
Tänä aamuna koin valaistumisen,
tunsin olevani osa kaikkeutta,
aistini olivat herkistyneet.
Hetken olin iätön
vailla vaivojani.
Olin ulkona kukkiva ruusupuu,
taivaalla leijuva pilvi,
lentävä lintu.
Tunsin tuoksun tuonpuoleisesta,
hetken olin nuori vanha mies.
Nousin ylös kuin kissa
ketterästi,
lihakset valmiina toimimaan.
Koin ajattomuuden keveyden
rakkauden,
joka virtasi minusta minuun.
Hyvä kuningas
Hyvä kuningas ymmärtää kuolevansa
ja että hänestä huolehditaan,
siksi hän ajattelee kansan parasta.
Hän kohentaa toimillaan yleistä
hyvinvointia.
Hän ei ahnehdi mitään,
sillä hänellä on kaikki
ihmisten rakkaus
ja se mitä hän tarvitsee
hänelle annetaan,
onhan hän kuningas.
Väärämielinen kuningas haalii valtaa,
kerää mammonaa
ja alamaisten sieluja.
Hän luulee olevansa kuolematon,
mutta suojaa itseään muureilla
ja vartiokaarteilla
epävarmuudessaan.
Lämmin sade
Pilvet tekivät rauhan kanssani
ja antoivat minulle lämpöisen sateen.
Sateen joka hyväili ihoani
kuin nainen.
Sinä joka seisoit kanssani alttarilla
ja otit minut vastaan,
pidit minusta kiinni
silloinkin,
kun yö laskeutui yllemme.
Ja me läpäisimme orjantappurapensaan,
kuljimme läpi tulen,
halki hengettömän autiomaan.
Me muutuimme pieniksi muurahaisiksi
ja hoidimme häntä,
joka oli yhteistä lihaamme
ja vertamme.
Mutta uusi päivä koitti,
uusi huomen,
tuoden mukanaan armon
ja lämpimän sateen.
Jaa tämä artikkeli: