Muusikko Juha Lehti on valinnut haastattelupaikaksi keskellä vilkkainta Helsinkiä sijaitsevan pienen pubin. Sen pöydästä on helppo tarkkailla ulkona pimenevässä illassa töistä kotiin kiiruhtavia ihmisiä. Vastapäätä istuva Lehti määrittelee itsensä tarinankertojaksi.

— Koska olen niin huono muusikko, hän sanoo.

Se kuulostaa turhalta vaatimattomuudelta. Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Lehti on kirjoittanut useita lauluja Helsingistä, erityisesti Kallion kaupunginosasta. Yhtyeen uusimmalla levyllä Kaipuun vuosirenkaita hän laulaa myös nuoruutensa Martinlaaksosta.

Martinlaaksosta maailmalle

Uuden levyn Tuulen poika -kappale sai alkunsa, kun Juha Lehti alkoi miettiä lähipiiriinsä kuuluvaa, levotonta elämää viettävää 17-vuotiasta poikaa. ”Mulle muiden neuvot ei kelvanneet / minä janoani vain ulisin / tänä yönä tässä kaikki ja nyt / näillä kaltseilla Martsarin.”

— Jos yrität neuvoa tuon ikäisiä, he tekevät juuri päinvastoin. Aloin muistella, että olin itse ihan samanlainen siinä iässä: pesästä pudonnut pieni tuulen poika, joka uskoi tietävänsä kaikesta kaiken, vaikka oli sisältä aivan sekaisin.

Lehden lapsuudenperhe muutti Martinlaaksoon, kun Juha oli kymmenvuotias. Vanhemmat olivat ostaneet Laajaniityntieltä kerrostaloasunnon. Uudessa kodissa oli Juhalle ja hänen siskolleen omat huoneet. Pihapiirissä asui useamman jääkiekko- tai pesäpallojoukkueen verran lapsia. Rakenteilla olevan lähiön kerrostalotyömaat olivat kiellettyjä ja kiehtovia leikkipaikkoja.

Juhalla oli valtava palo musiikkiin ja soittamiseen. Hän kävi kaverinsa kanssa Fazerin musiikkikaupassa kopioimassa salaa nuotteja, koska heillä ei ollut varaa ostaa niitä. Toinen kuiskasi biisien sointuja ja toinen kirjasi niitä paperille ylös.

Koulun bileissä Juha yritti saada postimyynnistä ostamansa kitaran kielet poikki, koska Bruce Springsteenkin teki niin.

— Eihän ne kielet menneet poikki, Juha sanoo, ja äänessä on hellyyttä.

Oppikoulun rehtori antoi avaimet oppilaskunnan tiloihin.

— Saimme käydä siellä omin päin iltaisin ja viikonloppuisin soittamassa. Tietysti teimme siellä myös kaikenlaista syntiä. Joku sisäinen kuri meiltä kuitenkin löytyi. Halusimme olla luottamuksen arvoisia.

C-kasetteja muovikasseissa

Armeijan jälkeen Juha Lehti muutti pois Martinlaaksosta, kulki maailmalla ja opiskeli nuoriso-ohjaajaksi. Yhtye nimeltä Sir Elwoodin hiljaiset värit syntyi 1980-luvun lopulla Myyrmäen nuorisotalolla, jossa Juha oli nuoriso-ohjaajana ja bändin kosketinsoittaja Junnu Saaresaho siviilipalveluksessa.

Juhalla on edelleen tallessa muovikasseittain nuorena äänittämiään c-kasetteja. Nauhoilta löytyi myös Tuulen poika -kappaleen fiilis. Vanhat c-kasetit ovat Juhalle kuin päiväkirjoja tai valokuva-albumeja nuoruusvuosilta.

— Nauhoja kuunnellessa saatan muistaa, että ”hei, tämän mä nauhoitin silloin omassa huoneessani”. Oltiin menossa saunaan ja sitä ennen mä lauloin nauhalle, että miksi oon niin yksin, Juha sanoo ja naurahtaa.

— Suurin osa nauhojen materiaalista on ihan hirveää. Joskus sieltä löytyy joku hyvä riffi. Toisinaan löytyy kohtia, joissa Juha-poika on ajatellut ihan asiaa.

Kaksi työhuonetta

”Ei ole punaista tupaa eikä perunamaata, jonne yhdessä me tietä löydettäis milloinkaan”, lauloi Juha vuonna 1997 julkaistulla levyllä nimeltä Puunukke.

— Se oli silloin just sitä uhoamista. Mä ajattelin, että minuahan ei koskaan kukaan nainen koukuta, Juha kertoo.

Sitten kuitenkin kävi niin. Juhalla on asunto Kalliossa. Siellä on yksi työhuone. Toinen työhuone on maaseudulla, pienessä länsiuusmaalaisessa kaupungissa, jossa Juha asuu vaimonsa ja ”pienen neidin” kanssa. Perheellä on punainen tiilitalo järven rannalla. Siitä Juha laulaa uudella levyllä.

Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtye esiintyy la 29.1. Savoy-teatterissa Helsingissä.