Daniel ja Juha Blinnikka harrastavat purjelautailua ja ovat paitsi poika ja isä myös valmennettava ja valmentaja.
Tuulen viemät
Purjelautailu — mikä urheilulaji se oikein olikaan? mietti moni, kun Tuuli Petäjä voitti Lontoon olympialaisissa hopeaa. Vantaalaisista tähän kysymykseen osaavat parhaiten vastata Juha ja Daniel Blinnikka, isä ja poika, jotka ovat kumpikin harrastaneet purjelautailua suurimman osan elämästään.
— Purjelautailu on vähän kuin purjehtimista, mutta fyysisempää. Siinä seistään laudan päällä ja ohjataan lautaa painon siirroilla ja purjeella, Juha tiivistää.
— Ja pidetään samalla purje pystyssä, täydentää Daniel.
Juhan ja Danielin lisäksi lajia harrastavat myös isosisko Aleksandra, 19, ja pikkuveli Benjamin, 13, joka on kisoissa voittanut monet aikuisetkin.
Koukuttava laji
Juha Blinnikka aloitti purjelautailun 12-vuotiaana, kun hänen isänsä oli lukenut lajista lehdestä ja päättänyt ostaa perheeseen ensimmäisen purjelaudan. Sen jälkeen kesäpäivät kuluivatkin Munkkiniemen rannassa harjoitellessa.
Daniel puolestaan aloitti purjelautailun 6-vuotiaana. Touhu oli aluksi enemmänkin laudalla temppuilua, kuten sen ikäiselle sopii, mutta muuttui sitten tavoitteellisemmaksi harjoitteluksi.
— Tuli heti sellainen olo, että haluan oppia lisää. Lajiin jäi koukkuun, nyt 18-vuotias Daniel kertoo.
Juha ja Daniel ovat myös valmentaja ja valmennettava. Paljon aikaa yhdessä viettävä kaksikko ottaa toisinaan yhteenkin, mutta kumpikin leppyy nopeasti. Asiat puhutaan halki viimeistään saunan lauteilla.
— Hyvä puoli tässä on se, että pystyy juttelemaan aikalailla kaikista asioista. En oikein tiedä, millaista olisi, jos valmentajana olisi joku muu kuin oma isä, sanoo Daniel.
Vesillä huolet unohtuvat
Juha ja Daniel Blinnikan kisakausi kestää toukokuun puolivälistä syyskuun loppuun. Ennen kisakautta he käyvä harjoittelemassa Rhodoksella, muuten he harjoittelevat Helsingissä tai Espoossa, joskus myös Rajamäen Sääksjärvellä.
— Kisareissuilla muut ovat ihmetelleet, miten on mahdollista, että Suomesta tulee niin hyviä purjelautailijoita ja purjehtijoita, vaikka meillä ei voi harjoitella vuoden ympäri. En tiedä, onko se geeneissä vai liittyykö se luonteeseen, Juha pohtii.
Syy menestykseen saattaa olla myös harjoittelun intensiivisyydessä. Esimerkiksi Rhodoksen harjoitusleirillä vesillä ollaan aamusta iltaan, muutamaa lepopäivää lukuun ottamatta. Joskus harjoittelu väsyttää, mutta enimmäkseen motivaatio on korkealla.
— Parasta lajissa on vesillä olo. Kun saa vielä vähän vauhtia alle, koulujutut ja kaikki murheet unohtuvat, Daniel kuvailee.
Talvisin Juha ja Daniel harrastavat purjekelkkailua, jossa liidetään jään päällä. Kuntoaan he pitävät yllä myös kuntosaliharjoittelulla ja sulkapallon peluulla. Daniel saa fyysistä ja henkistä valmennusta myös opinahjossaan Mäkelänrinteen urheilulukiossa.
— Vielä en tiedä, mitä teen lukion jälkeen. Armeijan ainakin haluan hoitaa nopeasti pois alta.
Hyvä kunto ja tuulen tulkinta
Purjelautailu vaatii kovaa kuntoa, mutta myös pitkäjänteisyyttä, tasapainoa ja tuulenlukutaitoa. Olosuhteet eri maissa ovat varsin erilaiset, sikäli paikallisilla kilpailijoilla on aina kotikenttäetu.
Silti Juha ja Daniel Blinnikka ovat voittaneet lukuisia kisoja myös ulkomailla, Juha esimerkiksi MM-kultaa Raceboard-luokan Grand Masters -sarjassa ja Daniel MM-hopeaa nuorten Raceboard-luokassa ja aikuisten sarjan MM-pronssia Raceboard-luokassa. Isä ja poika ovat voittaneet myös MM-hopeaa tandem-luokassa vuonna 2008.
— Kilpaileminen on koukuttavaa. Ja jos häviää, sekin vain kasvattaa luonnetta, ei pidä hermostua. Sen olen opettanut Danielillekin. Pitää olla tyytyväinen sen puolesta, joka voitti, Juha painottaa.
— Jos häviää, pitää miettiä, mitä tekee toisin seuraavassa kisassa, Daniel jatkaa.
Mikäli purjelautailu pysyy olympialajina, Daniel voidaan hyvinkin nähdä Suomen edustajana Rio de Janeirossa. 46-vuotiaan Juhankin kilpaura jatkuu vielä pitkään.
— Jos kokeneita purjelautailijoita katsoo rannalla, he voivat olla vähän jäykän näköisiä, mutta vedessä mistään jäykkyydestä ei ole tietoakaan, hän vakuuttaa.
Jaa tämä artikkeli: