null Tv:n historiasarjat pyyhkivät pölyt pois historiasta

Teemu Keskisarja (oik.) ja Marko Kämäräinen penkoivat Pimeä historia -sarjassa muun muassa Mannerheimin villiä nuoruutta. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Teemu Keskisarja (oik.) ja Marko Kämäräinen penkoivat Pimeä historia -sarjassa muun muassa Mannerheimin villiä nuoruutta. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Hyvä elämä

Tv:n historiasarjat pyyhkivät pölyt pois historiasta

Telkkaria katsomalla voi päästä vieraaksi Aurinkokuninkaan hoviin tai oppia, millainen oli teini-Mannerheim.

Lapsen synnyttäminen ei ole nykyisinkään aivan yksinkertaista, mutta keskiajalla se oli todella hurja tapahtuma. Lääketiede oli lapsenkengissä, ja kätilöt hoitivat synnytyksiä turvautumalla ties mihin poppakonsteihin. Moni nainen ja lapsi kuoli synnytykseen. Tämä selvisi Yle Teeman brittiläisen Elämää keskiajalla -historiasarjan ensimmäisestä jaksosta Synnyttäminen.

Yle TV1:llä puolestaan pyöri Pimeä historia -sarja, jossa historioitsija Teemu Keskisarja ja luokanopettaja Marko Kämäräinen valottivat suorasukaiseen tyyliin Suomen historiaan liittyneitä, hieman hämärän peittoon jääneitä tapauksia. Sarjan viimeisessä osassa he ruotivat Carl Gustaf Emil Mannerheimin villiä nuoruutta. Marski oli ollut pahemman luokan häirikkö, joka istuisi tänä päivänä tarkkailuluokalla. Jo tuolloin oli myös liikkunut epäilyjä hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Historiasarjoissa on kunnostautunut erityisesti Yle Teema. On ollut hauska saada tietää, millaista oli esimerkiksi Aurinkokuninkaaksi kutsutun Ludvig XIV:n hovissa 1600-luvun lopulla tai miten sujui Euroopasta Yhdysvaltoihin muuttaneiden amerikanitalialaisten elämä 1900-luvun alussa.

Historia ei todellakaan ole tylsää ja pölyttynyttä, mutta paljon on kiinni siitä, miten historiallisista henkilöistä ja tapahtumista kerrotaan. Ainakin televisiossa näkemäni historiasarjat ovat olleet viihdyttäviä ja samalla sivistäviä: ne ovat temmanneet mukaansa elävällä kerronnallaan ja kuvituksellaan. Sarjojen pohjana on kuitenkin yleensä pitkällinen ja syvällinen akateeminen tutkimustyö, joka perustuu muun muassa vanhoihin asiakirjoihin ja henkilöiden kirjeenvaihtoon.

Voimmekin pohtia, millaisia jälkiä historiantutkijoille jää meistä digiajan ihmisistä. Kissavideoita ja tekstareita hymiöillä?

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.