Kuva: Thinkstock
Twitter saa saarnaamaan
Twaarnata voi kuka tahansa. Kunhan osaa tiivistää raamatuntekstin ytimen pariin riviin.
Kansankielisiä saarnoja alettiin vaatia kirkossa viitisensataa vuotta sitten. Saarnahistoriaa tehdään nyt somessa, jossa minimalistisia evankeliumitulkintoja voi jakaa kuka tahansa.
Armo mahtuu monien mielestä 140:een kirjoitusmerkkiin. Siinä missä puhuttu saarna tarkastelee kirkkovuoden ajankohtaista juhlaa tai viikon raamatuntekstiä monelta kantilta, twittersaarnassa sen olennaisin sisältö on tiivistettävä pariin riviin.
Joulutwaarna voi olla esimerkiksi tällainen:
Joulun sanoma: Jumala antoi henkensä teinitytön rintaruokinnan varaan. Sellainen Jumala meillä. #twaarna
— Matti Hernesaho (@MattiHer) December 23, 2015
Tekstin takana on ensimmäisen twittersaarnoja käsittelevän pro gradu -työn tekijä Matti Hernesaho. Hänestä somesaarnojen yksi keskeinen piirre on se, että niitä voi julkaista kuka tahansa.
– Twaarnaaminen ei ole kirkon ohjaamaa touhua. Monet twaarnaajat tekevät sitä huvikseen ja yksityishenkilöinä. Twaarnojen julkaisijoista niukka enemmistö on pappeja. Joukossa on myös ortodokseja ja vapaisiin suuntiin kuuluvia. Joka sunnuntai twitteriin ilmestyy kymmeniä minisaarnoja. Yhteensä kirjoittajia on jo satoja, hän kertoo.
Twaarnojen koti on mikroblogipalvelu Twitter, jonka päivitykset eli twiitit ovat enintään 140 merkin mittaisia viestejä. Twiiteissä raportoidaan tyypillisesti asioista, jotka tapahtuvat juuri nyt.
Twaarna syntyi muutama vuosi sitten spontaanisti seurakunnan kokouksessa, sitä ei tuotettu osana viestintäsuunnitelmaa eikä äänestetty kirkolliskokouksessa. Ideanikkarina oli Mäntsälän kirkkoherra Mikko Seppälä, joka heitti idean ilmaan. Rehtori Saija Hellström tarttui toimeen ja julkaisi ensimmäiset twiittaussaarnat omasta profiilistaan. Twaarna-nimen keksi silloinen teologian opiskelija Visa Viljamaa.
Suurin osa viikottaisista twaarnoista julkaistaan perinteisenä saarnapäivänä, sunnuntaina. Silloin niitä voi löytää #twaarna-tunnisteella joitakin kymmeniä. Kaikki somesaarnajat eivät kuitenkaan ole pappeja, vaan joukossa on myös maallikoita ja muita kirkon työntekijöitä, myös muiden kirkkokuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien jäseniä kuten ortodokseja ja adventisteja.
Jostain syystä twaarnaaminen on innostanut enemmän miehiä. Aktiivisimpien twaarnaajien joukkoon kuuluvat esimerkiksi kirkkoherra Kari Kanala, pastori Visa Viljamaa, tuottaja ja pappi Jan Ahonen, piispa Tapio Luoma, pastori Teuvo V. Riikonen, pastori Arto Köykkä ja toimittaja Samuli Suonpää. Aktiivisimpiin kuuluu myös naisia, kuten taiteilija Maria Eklöf, diakoni Virpi Paulanto ja diakoni Titi Gävert.
Hartaus goes some
Hernesaho näkee twaarnan pilottina, jossa etsitään hartauselämän mahdollisuuksia sosiaalisessa mediassa. Hänestä on aika luopua kysymyksestä korvaako verkko reaalisen vuorovaikutuksen.
– Netin ja off-line-tilan raja liukenee. Fyysinen läsnäolo ja netti pitää yhdistää, ei erottaa. Kysymys on siitä, pääseekö kirkko tähän kehitykseen mukaan. Ei virtuaalinen koskaan korvaa fyysistä kohtaamista ihmisten välillä, mutta ne sekoittuvat toisiinsa ja voivat olla yhtä aikaa läsnä. Hyvin tehty hartaus somessa voi tavoittaa paremmin ihmisiä kuin mikään järjestetty tilaisuus, koska se voi laitteiden kautta olla läsnä arjessa, hän kuvaa.
Hernesahon tutkielman mukaan papit kokevat twaarnaamisen hyödylliseksi. Kun raamatunkohdan ydin on tiivistettävä, oma ajattelukin selvenee.
– Kun etsii olennaista, muutamaan riviin tiivistäminen on hyödyllinen harjoitus, hän sanoo omasta kokemuksestaan.
Toistaiseksi Twitter on melko pienen piirin puuhaa. Suomalaisista sitä käyttää alle viisi prosenttia. Hernesahon joulusaarnan näki noin tuhat suomalaista. Moni heistä työskentelee julkisessa työssä tai vaikuttamistehtävissä. Ja ennen kaikkea, monille heistä twaarna on viikon ainut saarna.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ateistinen tekstintutkija Vesa Heikkinen lukee Raamattua Twitterissä
Hyvä elämäTekstiveteraani kirjoitti Kirkko ja kaupungille pienesseet jeesustelusta, taivastelusta ja jumaloinnista.