null Tyhjyyden tunne pelottaa

Tyhjyyden tunne pelottaa

Katsoin keittiön kaappiin. Kaurahiutaleita on vielä muutamaan aamupuuroon. Arjessa pitää seurata, etteivät varastot pääse tyhjenemään.

Suorastaan raamatulliseksi tunnen oloni, kun seuraan öljyn riittävyyttä. En tarkoita nyt ruokaöljyä, vaan öljyä jota poltetaan lampukassa pyhän kuvan, ikonin edessä.

Sytytän tulen lampukkaan joka aamu ensimmäiseksi. Se on sanaton aamurukous. Pyhä kuva loistaa patinoitunutta punaista ja kultaa. Kun öljy alkaa vähetä, ja on aika mennä ostamaan uutta, muistan Raamatun kertomuksen kymmenestä morsiusneidosta. Viisi oli viisasta ja viisi tyhmää. Viisailla oli riittävästi öljyä. Tyhmien varasto pääsi tyhjenemään.

Tyhjyys voi olla pelottavaa. Joskus tyhjyyden tunne voi tulla sisäisesti, ei vain kaappiin katsoessa. Se voi olla hämmentävää. Sitä voi yrittää paeta kiireeseen tai toimintaan.

Kesä tuo tullessaan muutoksia elämänrytmiin. Kun rutiinit muuttuvat, voi tulla myös tyhjyyden tunteita. Niin kuin avaisi tyhjän kaapin oven.

Mutta tyhjyyden tunne voi olla myös ystävä.

Emme ehkä tule ajatelleeksi, että myös ne ihmiset, jotka näyttävät kovin varmoilta tärkeissä tehtävissään, ovat saattaneet tutustua tyhjyyden tunteisiin. Siksi oli mielenkiintoista lukea Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman nuorena miehenä kirjoittamia ajatuksia.

Matkustelustaan kerran nuoruudessaan Euroopassa hän kertoo: "Kun olin ilman kieltä, ilman työtä ja rutiineja — minun oli pakko katsoa sisälleni ja löytää sieltä suuri tyhjyys." Hän, puoliksi kenialainen, lähti silloin Keniaan etsimään juuriaan, etsimään isäänsä, etsimään itseään.

Aina ei tarvitse lähteä kauas etsimään. Tyhjyyden tunne on kutsu läsnäoloon lähellä. Tyhjyyden tunne voi olla ystävä, joka sanoo: ole rauhassa. Tulevaisuus on Jumalan. Sisäiset varastosi täyttyvät.

Jaa tämä artikkeli: