Entistä rennompi Pekka Ruuska haluaa kohottaa kuulijansa arjen yläpuolelle.
Työ ja huvi
Pekka Ruuska nauttii musiikista töissä ja vapaa-ajalla.
Pekka Ruuska kuuntelee harvoin suomalaista popmusiikkia, ellei satu olemaan töissä. Sen sijaan hän viihtyy esimerkiksi Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin musiikin parissa. Nytkin miehellä on päällään paita, jossa on Dylanin kasvokuva.
Työssään Ruuska on tekemisissä kotimaisen musiikin kanssa sitäkin enemmän. Hän on luotsannut jo seitsemäntoista vuotta suomalaisia muusikoita eteenpäin urallaan ja etsinyt uusia. Ensin hän työskenteli ison kansainvälisen firman, Warner Music Finlandin, leivissä. Viisi vuotta sitten hän perusti oman Kaiku-yhtiön. Sen artisteja ovat muun muassa Juha Tapio, Erin, Samuli Putro ja Johanna Kurkela.
Työ on seikkailua
Pekka Ruuska muistetaan 1980-luvun gospel-muusikkona ja 1990-luvun alun popparina, jonka suurin hitti oli Rafaelin enkeli.
Turvallisuushakuisuus ja sopivan sattuman osuminen kohdalle vaikuttivat siihen, että Ruuska siirtyi musiikin tekijästä sen tuottajaksi. Koska hän on itse kokenut menestyksen vuodet, hän on pystynyt kertomaan suojateilleen, miten esimerkiksi hallita julkisuutta.
Viimeiset kymmenen vuotta levytuotanto on ollut isojen muutosten kourissa. Levymyynti laskee.
— Pärjäämme panostamalla laatuun. Näemme paljon vaivaa lopputuloksen eteen. Mutta vaikka menestystä kuinka yrittäisi ennakoida, yllätyksiä tulee kumpaankin suuntaan.
Työ on Pekka Ruuskalle seikkailua ja hän on siitä hyvin innostunut. Yksi innostavimmista alueista on artistien valinta.
— Se magia, kenessä on ”se juttu”, on kiehtovaa. Sen aistimisessa olen oppinut luottamaan intuitiooni. Ja pitää nähdä artisti estradilla, jotta tietää, onko hänessä lavasäteilyä vai ei.
Ruuskasta on hienoa saada tehdä työtä luovien ja lahjakkaiden ihmisten kanssa.
— Siinä sivussa saan olla vaikuttamassa prosessiin, joka syntyy, kun vaikkapa Juha Tapion suosittu kappale puhuttele satoja tuhansia suomalaisia, Ruuska toteaa.
Soittaminen henkireikä
Jo lapsuuden pihaleikeistä lähtien Pekka Ruuskaa on kiinnostanut erilaisten prosessien johtaminen ja ihmisten välinen vuorovaikutus niissä. Toisaalta myös luova työ on houkuttanut.
— Näitä molempia minussa olevia piirteitä olen yrittänyt toteuttaa, mutta niiden välillä on ristiriita, jonka olen kohdannut. Työ musiikkibisneksen johdossa on maksanut minulle oman luovan työn. Siihen eivät voimani ja aikani nyt riitä, Ruuska toteaa.
Uusia lauluja Ruuska on tehnyt, mutta ne eivät hänen mielestään ylitä rimaa niin, että niistä saisi levyn kasaan.
— Olen myös soittanut ja esiintynyt koko ajan, tosin harvakseltaan. Teen ehkä kymmenkunta keikkaa vuodessa. Se on henkireikäni. Rakastan sitä enemmän kuin koskaan, se on ihan fantastista.
Viime vuonna Pekka Ruuska ja Edu Kettunen tekivät yhteisen trubaduurikiertueen, jossa he esittivät omia biisejään vuoronperään siten, että laulut kommentoivat toisiaan.
Miehen pitkäaikainen haave on ollut päästä soittamaan taas rockia bändissä. Sen toteutuminen on näköpiirissä ensi keväänä.
Enemmän vuorovaikutusta
Ensi viikolla Pekka Ruuskalla on trubaduurikeikka Olotilassa Tikkurilassa. Luvassa on vanhoja hyviksi havaittuja ja uusia levyttämättömiäkin biisejä.
Kitaranvarressa on entistä rennompi mies.
— Katsotaan fiiliksen ja tilanteen mukaan, mitä esitän. Minulla ei ole vakioshowta, hän sanoo.
— Meininkini on muuttunut. Nykyään olen enemmän vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, pyrin repimään tilanteesta irti jotain ainutkertaista, mitä juuri silloin tapahtuu. Haluan, että yleisöllä olisi kivaa ja hauskaa.
— Uusi pyhä missioni on, että kuulijat olisivat jotenkin kohotettuja, kun he lähtevät konsertista. Toivon, että tilanne eroaisi heidän arjestaan mahdollisimman paljon. Olisi hienoa, jos he voivat lähtiessään sanoa, että ”olipas hyvä juttu ja samalla vakavaa asiaa”, Pekka Ruuska kuvailee.
Pekka Ruuska esiintyy ke 19.9. klo 19.30 Olotilassa Tikkurilassa
Jaa tämä artikkeli: