Karri Nieppo oli avustustöissä Haitissa pari viikkoa maanjäristyksen jälkeen. Häneen teki vaikutuksen se, kuinka pian haitilaiset alkoivat palata arkeen.
Työkeikka järistysalueella
Karri Nieppo lähti Haitiin vuorokauden varoitusajalla.
Aamukahdeksalta 13. tammikuuta Päiväkummussa asuva palomies Karri Nieppo sai tekstiviestin, jossa kerrottiin, että Haitissa on tapahtunut voimakas maanjäristys. Iltapäivällä tuli toinen viesti, jossa kysyttiin, olisiko Nieppo valmis lähtemään avustustyöntekijäksi Haitiin. Nieppo vastasi saman tien myöntävästi, ja jo seuraavana aamuna hän istui lentokoneessa matkalla kohti Haitia, josta hän ei aikaisemmin tiennyt juuri mitään.
— Tiesin, että Haitissa on todella köyhää, en juuri muuta. Kun olin vastannut kutsuun, menin nettiin etsimään pohjatietoa ja selvitin, mitä siellä oikein on tapahtunut. Kaikesta huolimatta ei alkanut hirvittää, hän kertoo.
Haiti oli Niepolle ensimmäinen ulkomaankomennus. Hänet kutsui avustustöihin Kuopiossa toimiva Kriisinhallintakeskus (CMC Finland), joka on koonnut ja kouluttanut siviilikriisinhallinnan ammattilaisia, jotka ovat valmiita lähtemään avuksi katastrofialueille. Komennuksella CMC:n työntekijät ovat osa YK:n arviointi- ja koordinointiryhmää ja luovat puitteita pelastustyölle. Komennukset kestävät yleensä noin kolme viikkoa.
"Ensimmäisellä viikolla en ehtinyt nukkua kuin
muutamia tunteja yössä enkä päässyt suihkuun."
— Haitiin lähtiessäni en tiennyt tarkalleen, kuinka pitkään olen siellä. Viivyin lopulta noin kaksi viikkoa. Se oli ihan sopiva aika, sillä en olisi voinut tehdä enää mitään kovin hyödyllistä sen jälkeen ja takki alkoi olla aika tyhjä, Nieppo toteaa.
Tiedonkeruuta ja telttojen pystytystä
Karri Nieppo on koulutettu vastaamaan katastrofialueiden tietoliikenneyhteyksistä, mutta varsinaiselta ammatiltaan hän on palomies. Hän on opiskellut myös tietotekniikkaa ja tehnyt töitä IT-alan yrityksessään.
— Olen tehnyt atk-hommia vapaapäivinäni. Nyt olen laittanut firman vähäksi aikaa huilaamaan, aika ei riitä kaikkeen.
Kuten monet muutkin avustustyöntekijät, myös Nieppo joutui matkaamaan Haitiin lentämällä ensin Ranskan kautta Dominikaaniseen tasavaltaan ja jatkamaan matkaa autolla. Elintasokuilu Dominikaanisen tasavallan ja Haitin välillä näkyi heti.
— Tiestö oli erilaista ja Haitissa oli paljon harmaampaa ja köyhempää kuin Dominikaanisessa tasavallassa, Nieppo kuvailee.
Perille päästyään Nieppo ilmoittautui operaatiokeskukseen, jossa hänet määrättiin kokoamaan tietoa lentokentän lähelle syntyneeseen avustustyöntekijöiden keskukseen.
— Minusta tuli jonkinlainen information manager. Tein tilastoja, raportteja, vastaanotin tietoa pelastustiimeiltä, vastailin sähköposteihin ja tarkistin tietojen paikkaansapitävyyttä. Viikossa tuli yli 400 viestiä, monet paikallisilta, jotka kertoivat, mistä raunioista kuuluu vielä ääntä ja mistä kannattaa etsiä.
Koulutustaan vastaavia töitä Karri Nieppo ei tehnyt lainkaan. Tiedonkeruuviikon jälkeen käsky kävi toiseen avustajien keskukseen ja fyysisiin töihin. Nieppo kantoi hiekkaa ja kiviä, pystytti telttoja. Teltat toimivat paitsi toimistoina, myös majoitustiloina avustustyöntekijöille. Kuumuus ja työn paljous verottivat voimia.
— Ensimmäisellä viikolla en ehtinyt nukkua kuin muutamia tunteja yössä, enkä päässyt suihkuun. Toinen viikko oli helpompi, silloin teimme työtä vain valoisaan aikaan ja suihkuunkin pääsi.
Toiveikkuus jäi mieleen
Karut olosuhteet ja se, että työ ei ollut ihan sitä mitä Karri Nieppo oletti, eivät häntä haitanneet.
— Väsymykseen tavallaan tottui ensimmäisen viikon aikana. Telttakiilojen pystyttäminenkin oli ihan mukavaa, ei tarvinnut paljoa ajatella, hän sanoo naurahtaen.
Haitin on sanottu olleen monelle avustustyöntekijälle poikkeuksellisen raskas kokemus. On puhuttu laajamittaisen tuhon lamauttavuudesta, kalman hajusta, ryöstelystä ja turvattomuudesta. Nieppo ei kuitenkaan niitä kokenut.
— Kuulin, että joitain levottomuuksia oli silloin, kun YK-järjestöt ottivat paikallisia töihin. Silloin käytettiin kyynärpäitä, joku kymmenen dollarin palkka on paikalliselle niin iso raha, hän kertoo.
Nieppo ei myöskään kokenut Haitissa viettämäänsä aikaa henkisesti kovin raskaaksi, koska hänen ei tarvinnut esimerkiksi etsiä ihmisiä raunioista.
Päällimmäisenä Haitin-komennuksesta jäi mieleen toiveikkuus ja tunne siitä, että maa toipuu ulkomaalaisten tuella.
— Normaalihyörinä alkoi pian. Kadulla oli monenlaisia myyjiä, ihmiset alkoivat rakentaa uudelleen kotejaan, palata arkeen, Nieppo kuvailee.
Jaa tämä artikkeli: