Hyviä sanoja. Työnohjaaja Jukka Silventoinen näyttää ryhmätilanteen, jossa keskushenkilö kuuntelee, kun toiset puhuvat hänestä hyvää. Kuva: Jukka Granstrom
Työkyvyn palautuminen voi onnistua
"Jos työnohjausta hyödynnettäisiin riittävästi, Suomi saataisiin nousuun. Aivan varmasti", sanoo työnohjaaja Jukka Silventoinen.
Moni työntekijä on nykyisin oman alansa asiantuntija ja kokee mielekkäänä itsenäisen tehtävän. Kaikki työelämän muutokset eivät kuitenkaan ole hyviä.
Pitäisi olla yhä tehokkaampi, selviytyä kasvavasta työkuormasta ja energiaa kuluttavista muutoksista. Lisäksi henkistä kuormaa kasvattaa tieto, että kukaan ei ole enää turvassa.
Ei ole ihme, jos uupumus vaanii nurkan takana ja työstä voi kadota punainen lanka.
"Työnohjaus on eräänlainen vastarintaliike. Kaiken hektisyyden keskellä tarvitaan pysähtymispaikkoja, jolloin voidaan levähtää ja jäsentää asioita. Työnohjauksesta hyötyvät sekä työntekijät että työnantaja", sanoo Markku Tynkkynen, joka toimii Suomen työnohjaajat ry:n puheenjohtajana.
Tynkkysen mukaan työnohjauksesta on hyötyä erilaisissa muutostilanteissa, kun haetaan uutta suuntaa ja toimintatapoja.
Työnohjaus on eräänlainen vastarintaliike. Kaiken hektisyyden keskellä tarvitaan pysähtymispaikkoja."
Esimerkiksi yt-neuvottelujen ja irtisanomisten jälkeen on mietittävä, miten työt organisoidaan uudelleen, kun tekijöitä on aikaisempaa vähemmän.
Muutostilanteista on kokemusta myös espoolaisella työnohjaajalla Jukka Silventoisella. Hänen mukaansa työnohjaus tukee usein työssä jaksamista ja mahdollistaa tehokkaamman ja jäsentyneemmän työskentelyn.
Silventoinen on myös nähnyt, kuinka työuupumuksen partaalla olevien henkilöiden työkyky saadaan palautettua työnohjauksen ja työterveyshuollon avulla.
Työnohjauksesta olisi hänen mukaansa apua myös pienyrittäjille. Etenkin yksin toimintaa pyörittävät henkilöt jäävät ilman tukea: ei ole ketään, jonka kanssa voisi käydä läpi työn ongelmia.
"Ulkopuolinen henkilö auttaa pohtimaan asioita ääneen. Kun toinen haastaa kysymyksillä ja toinen antaa vastauksia, voidaan löytää ratkaisuja", Silventoinen kertoo kokemuksistaan.
Jukka Silventoinen on toiminut työnohjaajana vuodesta 2012. Hän hakeutui esimiesten ja johdon työnohjaajakoulutukseen Johtamistaidon opistoon menetettyään työpaikkansa yt-neuvottelujen jälkeen.
Ala oli tuttu, sillä toimiessaan esimiehenä ja johtajana Silventoinen oli käynyt työnohjauksessa reilut kaksi vuotta. Hän koki työnohjauksen merkitykselliseksi ja halusi auttaa toisia samassa tilanteessa olevia.
"Työnohjaajana olen auttajan roolissa, jossa toimitaan ohjattavan henkilön ja organisaation ehdoilla. Työnohjaus on luottamuksellinen tilanne. Ohjattava voi puhua asioita, joita ei muulloin uskalla."
Suomessa työnohjaustoiminta käynnistyi 1950-luvulla kirkon piirissä ja sosiaalityössä. Sieltä se laajeni 1970-luvulla kasvatus- ja opetustyöhön. 2000-luvulla sen hyödyllisyys löydettiin yksityisellä sektorilla.
Työnohjausta annetaan sekä yksittäisille henkilöille että työyhteisöille. Useimmiten maksajana on yritys.
Viime vuosina työnohjausta on käytetty parantamaan viranomaisten välistä yhteistoimintaa ja kommunikointia esimerkiksi sosiaalitoimen, poliisin ja koululaitoksen välillä.
Silventoisen mukaan myös työttömät voisivat hyötyä heille räätälöidystä vertaisryhmäohjauksesta. Tilanteessa voitaisiin jakaa tuntoja ja kokemuksia työnhausta ja elämäntilanteesta, voimaantua ja motivoitua.
Työnohjausta ei Silventoisen mukaan tunneta vielä riittävästi, ja valitettavan usein se sekoitetaan työhön opastamiseen. Moni takertuu liiaksi ohjauksen hintalappuun, eikä näe sen tuomaa kokonaishyötyä.
"Jos työnohjausta hyödynnettäisiin riittävästi, se olisi yksi merkittävä tekijä, jolla Suomi saataisiin nousuun. Aivan varmasti."
Levähdä ja jäsennä
Jaa tämä artikkeli: