Sara Kokkonen bloggaa, pitää verkkokauppaa ja valmistelee väitöskirjaa tyttökirjoista.
Tyttökirjan sankari on selviytyjä
Aikuislukijalle tyttökirjat voivat tuoda lohtua vaikeaan elämäntilanteeseen.
Yksi tyttökirjabloggaaja Sara Kokkosen suosikkityttökirjoista on kanadalaisen Louisa M. Alcottin Pikku naisia. Se on myös teos, josta tyttökirjallisuuden lasketaan alkaneen.
Lukutoukaksi tunnustautuva Sara perusti neljä vuotta sitten kirjablogin. Samoihin aikoihin hän innostui uudelleen tyttökirjoista, jotka veivät hänet mennessään.
Sara on perustanut klassisiin tyttökirjoihin keskittyvän verkkokirjakaupan, joka on hänelle harrastus ja sivutoiminen työ. Tyttökirjojen parista löytyi myös aihe Saran kasvatustieteelliseen väitöskirjaan.
Hyveellisiä sankarittaria
Tyttökirja tarjoaa nuorelle lukijalleen roolimallin ja samastumiskohteen. Saran arvion mukaan tyttökirjojen roolimallit ovat ”ihan hyviä”.
— Osa roolimalleista vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja, osa rikkoo niitä, hän sanoo.
Erottamaton osa tyttökirjallisuutta ovat onnellinen loppu ja hyveellinen sankaritar. Lajin sankarittaria yhdistää uskallus poiketa valtavirrasta ja olla erilainen.
Vanhoissa tyttökirjoissa on yleensä kristillinen maailmankuva. Niin vanhoissa kuin uusissa tyttökirjoissa ongelmia sankarittaren elämään tuo usein äiti-tytär-suhde. Uudemmissa kirjoissa erilaiset ongelmat nostetaan reilummin ja selkeämmin esiin.
Merri Vikin kirjojen Lotta ja toisen ruotsalaiskirjailijan Martha Sandvall-Bergströmin Gulla olivat Saran suosikkihahmoja, kun hän oli lapsi.
— Torpparielämää kuvaavissa Gulla-kirjoissa on realismia ja yhteiskunnallista sanomaa. Huumoripitoisista Lotta-kirjoista ei puutu kommelluksia. Gulla on selviytyjä. Lotta-kirjat saivat hyvälle tuulelle, Sara kertoo.
Kun Sara kysyi bloginsa lukijoilta suomalaisen tyttökirjallisuuden vaikuttavinta hahmoa, eniten ääniä sai Anni Polvan rämäpäinen Tiina. Toiseksi tuli Anni Swanin Iris rukka ja kolmanneksi Rauha S. Virtasen Selja-sarjan Virva.
— Tiina on poikamainen tyttö, joka on aikoinaan varmasti murtanut perinteisiä odotuksia siitä, millainen tytön pitää olla, Sara pohtii.
Naisille suunnatun kepeän ja viihteellisen chick-lit-kirjallisuuden on sanottu olevan eräänlaista jatkumoa tyttökirjoille. Mutta aikuiset naiset lukevat myös lapsuudestaan tuttuja kirjoja. Joku haluaa sairastaessaan käpertyä viltin alle tutun tyttökirjan kanssa. Joku toinen on lukenut niitä synnyttäessään. Tyttökirjan lukeminen aikuisiällä voi tuoda lohtua vaikeaan elämäntilanteeseen, ja lapsia on aina nimetty myös kirjojen sankarittarien mukaan.
Prinssi Edwardin saarelle?
Luettuaan aikuisena uudestaan L. M. Montgomeryn kirjoja Vihervaaran Annasta ja Uudenkuun Emiliasta Sara pääsi kiinni omiin muistoihinsa, siihen minkälaista oli lukea samoja kirjoja kymmenen–yhdentoista ikäisenä.
— Mutta olen löytänyt kirjoista myös uusia asioita, joita en lapsena lukiessani huomannut, Sara kertoo.
Aikuiseen Saraan on tehnyt vaikutuksen se, kuinka tarkasti Montgomery kuvaa ihmisiä ja heidän välisiä suhteitaan. Aikuisen lukijan ihastusta on herättänyt myös Montgomeryn tapa kuvata ympäröivää luontoa.
Saran unelmana on päästä osallistumaan kesällä 2014 järjestettävään L. M. Montgomeryn tieteelliseen konferenssiin, joka järjestetään Kanadassa Prinssi Edwardin saarella. Samalla saarella kirjailija Montgomery on syntynyt ja asunut, ja sen maisemia hän on kuvannut kirjoissaan.
Työkseen Sara kouluttaa ja suunnittelee koulutuksia. Tyttökirjaharrastus on nyt limittynyt myös hänen jatko-opintoihinsa Turun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Viime syksynä Sara vaihtoi väitöskirjansa aihetta. Hän päätti tarkastella siinä vanhempia suomalaisia tyttökirjoja kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta. Muun muassa keskustelut kirjablogin lukijoiden kanssa ovat tuoneet tutkimustyöhön uusia ideoita ja näkemyksiä.
Papinperhettä ja pararomantiikkaa
Sara toivoo, että tyttökirjaperinne jatkuisi Suomessa vahvana. Nykykirjailijoista Tuija Lehtinen on tuottelias tyttökirjojen tekijä. Lehtisen kirjoittamia tyttökirjoja on ilmestynyt jo neljällä eri vuosikymmenellä. Hänen tuorein sankarinsa on punatukkainen papintytär Rebekka.
Uudemmista tekijöistä Sara nostaa esiin Terhi Rannelan, joka tunnetaan erityisesti kantaaottavista nuortenromaaneistaan. Hän on käsitellyt teoksissaan muun muassa rasismia ja nuorten seksuaalista identiteettiä.
Viimeisimpänä tyttökirjallisuuden trendinä Sara pitää suomalaiseen nuortenkirjallisuuteenkin rantautunutta pararomantiikkaa, jossa viritellään romanttisia kuvioita tavallisten kuolevaisten ja yliluonnollisten olentojen, kuten vampyyrien, välille.
— Tyttökirjoja luetaan tyypillisesti iässä, jossa kirjat voivat tehdä lukijaan valtavan vaikutuksen. Myöhemmin luetut kirjat eivät välttämättä koskaan päihitä näitä lapsuuden lukukokemuksia, Sara sanoo.
sarankirjat.blogspot.fi
www.tyttokirjaklassikot.fi
Tyttökirjavinkkejä aikuislukijalle
Louisa M. Alcott: Pikku naisia (1862, suom. 1916). Uranuurtajan teos on toiminut innoittajana monelle tyttökirjailijalle.
Lucy Maud Montgomery: Sininen linna (1926, suom. 1930). Voimaannuttava aikuisten kirjaksi luokiteltu teos. Anna-kirjojen ja Pieni runotyttö -kirjojen lukijoille tuttu montgomeryläinen maailma lumoaa luontokuvauksellaan, huumorillaan ja tarkkanäköisellä ihmiskuvauksellaan.
Anni Swan: Pikkupappilassa (1922). Teosta pidetään Swanin omaelämäkerrallisimpana teoksena. Kirjassa kuvataan nuorten elämää 1900-luvun alun sääty-yhteiskunnassa. Anni Swan loi nuortenromaanin ja tyttökirjallisuuden lajityypin Suomessa.
Aili Konttinen: Inkeri palasi Ruotsista (1947). Topelius-palkittu kirja kertoo 6-vuotiaan sotalapsen paluusta Suomeen jatkosodan päätyttyä. Koskettava ja herkkä aikalaiskuvaus tärkeästä aiheesta.
Anni Polva: Tiina aloittaa oppikoulun (1957). Nostalgiamatka suositun suomalaisen tyttökirjahahmon, reippaan ja rehdin Tiinan seikkailuihin.
Jaa tämä artikkeli: