Alati madaltuvaääninen Leonard Cohen tulkitsee tyylikkäästi.
Tyylikkäästi vanheten
Leonard Cohen: Old Ideas. Sony Music 2012.
Kanadalaissyntyinen laulaja-kirjailija Leonard Cohen oli jo kertaalleen jättänyt konserttilavat ja teki mieleisiään asioita, kuten vietti aikaansa Los Angelesin lähistöllä sijaitsevassa buddhalaisluostarissa. Yllättäen viime vuosikymmenen puolivälissä paljastui, että rahat olivat lopussa. Entinen manageri oli kavaltanut viisi miljoonaa dollaria taiteilijan eläkerahoja. Suuren yleisön onneksi taloudellisesti välttämätön maailmankiertue 2008–2009 oli sekä yleisömenestys että taiteellinen täysosuma, ja nyt 78-vuotias Cohen on suositumpi kuin koskaan.
On sanottu, että kolme ihmisiä eniten kiinnostavaa aihetta ovat rakkaus, kuolema ja uskonto. Cohen on luonut tuotantonsa näiden kolmen akselin ympärille. Hänen tahdissaan on valssattu Wienissä, nautittu teetä ja appelsiineja Suzannen seurassa, asetuttu toisen maailmansodan partisaanin tajuntaan ja pohdiskeltu uskonnollis-pasifistisesti Iisakin tarinaa.
Alati madaltuvaääninen Cohen on kauniilla sanoituksillaan ja tyylikkäillä tulkinnoillaan tuonut romantiikkaa ja mielikuvitusta sekä monen sukupolven illanistujaisiin että kuulijoiden yksinäisiin hetkiin. Hänen juutalaisuudesta ja zen-buddhismista ammentavat tekstinsä kuulostavat hyviltä, vaikka sisältöä ei aina ymmärtäisikään.
Harvat 78-vuotiaat kevyen musiikin taiteilijat tekevät uutta, huomionarvoista musiikkia, mutta Cohenin itseironisesti nimetty albumi Old Ideas poikkeaa jälleen valtavirrasta. Cohen ripottelee levylleen uskontoa, orjuutta, maailmasta välittämistä, vanhenemista ja tietenkin rakkauden sekoittumista armoon. Yleisö on vanhentunut lauluntekijän rinnalla, joten asiat, joista hän laulaa, ovat tunnistettavia. Mutta aina hän osaa vertauskuvallisilla teksteillään myös herättää positiivista ihmetystä, niin nytkin.
Jaa tämä artikkeli: