Uhraamattomuuspäivä
Muistaako joku vielä suuren kasvisruokapäiväkeskustelun, joka käytiin pari vuotta sitten Helsingin kaupunginvaltuustossa?
Joku valtuutettu oli ehdottanut, että kaupungin kouluissa syötäisiin kerran viikossa ainoastaan kasvisruokaa, lähinnä ekologisista syistä. Esitystä vastustaneet puheenvuorot olivat todellista typeryyden juhlaa. Jussi Halla-aho esimerkiksi valitti, että jälleen kerran stalinistiset radikaalit ovat rajoittamassa rehtien perusihmisten perusoikeuksia.
Farssi muistui mieleeni, kun äskettäin luin erään kirkollisen uutisen.
Sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa katoliset piispat olivat ehdottaneet, että vanha katolinen tapa olla syömättä lihaa Kristuksen kuolinpäivänä, niin sanottu perjantaiabstinenssi, tehtäisiin jälleen kirkossa velvoittavaksi.
Paastokäsky nimittäin vesitettiin paavi Paavali VI:n aikana kirkolliskokouksen jälkimainingeissa. Nykyään vain tuhkakeskiviikko ja pitkäperjantai on vietettävä lihatta. Luterilaisessa kirkossa pääsiäispaaston perinnettä on elvytetty samassa hengessä ja sanottu, että paasto on ”jostakin luopumista”, eli tekohurskaus riittää.
Piispojen ehdotus on erinomainen. Jos miljardi katolilaista viettäisi kasvisruokapäivää joka ainut perjantai, lihateollisuus, eläinten Auschwitz ja massiivinen elonkehän saastuttaja, saisi kunnon kolauksen.
Valitettavasti piispat eivät ajatelleet ihan noin. Uutisen mukaan New Yorkin arkkipiispa oli puhunut muidenkin vanhojen tapojen puolesta sen tähden, että ne vahvistavat ”katolista identiteettiä”.
Minä en sellaisesta piittaa. Ehdotankin nyt ekumeenista, kaikille pakollista kasvisruokaperjantaita seuraavin perustein.
Ennen uskova luopui paastossa jostakin konkreettisesta. Hengittävän olennon tappamista pidettiin kosmisesti tuskallisena tekona, joskaan ei syntinä. Siksi ei paastottu esimerkiksi perunasta. Eikä liioin varastamisesta tai aviorikoksesta.
Koska entisaikaisen lihansyönnin on korvannut kyyninen, ajatukseton lihanahminta, tarvitaan uusi paastokäsky.
On nähtävä jokaisessa siassa pieni Jeesus, jota ollaan viemässä ristille nakkimakkaran, ei pelastuksemme tähden.
Emme tarvitse nakkia. On kieltäydyttävä tyhjästä uhrista. Siten kunnioitamme ainoaa uhria, jolla yhä on sisältö.
Jaa tämä artikkeli: