Lomalla Helsingissä. Kuva: Sirpa Päivinen
Ulkomailla Helsingissä, lomailijana kotikaupungissa
Kesällä Helsingistä ei kannata lähteä minnekään. Stadissa voi kokea koko Euroopan. Matkailu on ensisijaisesti mielentila.
Sininen taivas, huojuvat palmut, meren tuoksu ja iloinen pulina. Katukojuissa thaimaalaista ja kiinalaista ruokaa. Missä ollaan? Miamissa? Barcelonassa? Suljen silmät, nautin tunnelmasta ja onnittelen itseäni: elämäni halvin ulkomaanmatka, meno–paluu 40 euroa.
Miten pääsin Barcelonaan näin halvalla? No, aluksi saavuin VR:n tarjouslipulla (19,90) Seinäjoelta Stadiin. Kun Pendolino liukui laituriin ja astuin sisään asemahalliin, haltioiduin. Olin ulkomailla, suuressa maailmassa, keskellä kuhinaa! Säpinää kuin Lontoon Victoria Stationilla. Welcome to London!
Siirryn mielessäni Lontooseen ja kappas vain, asemahalli näyttääkin kansainväliseltä. Kyltitkin englanniksi: take-away-coffee, Baquette et co, Tickets. Seison keskellä asemahallia, kuuntelen, katselen ja nautin. Ääniä, kaikuja, kiirettä, liukuportaita, junia.
Ihminen on turisti silloin, kun hän on vähän pihalla."
Berliinin Kurfürstendammin valot
Kun väsyn Lontoon ruuhkaan, jatkan matkaa ulos asema-aukiolla tummenevaan iltaan. Tai oikeastaan jatkan suoraan Berliiniin, Kurfürstendammin valoihin. Värikkäät mainosvalot hohtavat, katusoittajat laulavat, ihmiset istuvat kadulla, nuoriso vaeltaa edestakaisin.
Ihana Berliini. Tänne voisin jäädä. Jos tahtoisi syvemmälle Berliinin iltatunnelmaan, kannattaisi suunnistaa Kallioon, nuorison omaan pöhinäpaikkaan, ja tutustua klubeihin, käydä vintage-myymälöissä, nähdä burleski-show ja päätyä mukaan stand up -keikalle.
Mutta yökierros Berliinissä vaatii juuri nyt liikaa voimia. On nukuttava seuraavaan aamuun ja tehtävä suunnitelmia. Huomenna nimittäin lähden Pariisiin.
Hymyä ratikassa japanilaisten kanssa
Asuin 30 vuotta Helsingissä. Vasta maalle muutettuani oivalsin, mikä aarre kätkeytyy Helsingin sydämeen. Stadista voi löytää kaikki Euroopan tärkeät kaupungit, jos osaa asettua turistivaihteelle.
Turistivaihde löytyy esimerkiksi näin: Mars R-kioskille matkailijalipun ostoon. Vuorokauden matkailijalippu maksaa vain kahdeksan euroa eikä kukaan kysy, missä asut. Sitten Makkaratalon ratikkapysäkille ja sisään ensimmäiseen saapuvaan vaunuun. Istutaan ja ihmetellään, minne härveli on menossa.
Kun katselen Helsinkiä matkailijan silmin, huomaan sen siisteyden ja nykyaikaisuuden."
Turistius on mielentila: kiireetön kuljeskelu, kauniiden yksityiskohtien katselu, ihmisten ihastelu ja tunnelmien tarkkailu. Turisti nauttii hetkestä. Hän poikkeaa jäätelölle tai maistelee leivoksia. Hänellä on aikaa katsella taivaalle.
Ihminen on turisti silloin, kun hän on vähän pihalla. Nyt se on Stadissakin helpompaa. Ratikkalinjat on nimittäin muokattu uuteen uskoon eikä valtakunnan uutisissa ole varoitettu muutoksesta! Turistitunnelma on aitoa, kun istun yhdeksikössä ja ihmettelen reittiä. Japanilaiset turistit hymyilevät kanssani. Kun katselen Helsinkiä turistin silmin, huomaan sen siisteyden ja nykyaikaisuuden. Lissabonin ratikat ovat paljon nuhjuisempia, vaikka maisema ehkä on vaihtelevampi.
Ranskalainen visiitti
Seuraavaksi on vuorossa päivä Pariisissa. Aloitan sen taidenäyttelykierroksella. Helsinki peittoaa Pariisin heti: pääsen jonottamatta sisään! Taidemuseo on kohtuullisen kokoinen ja jalkani jaksavat loppuun asti. Ne jaksavat jopa seuraavaan Pariisin kohteeseen: Champs-Élyséesin puistokadulle juomaan cafe au laitia ja syömään croissanttia.
– Bonjour, ca va? sanon valkopaitaiselle tarjoilijanuorukaiselle Champs-Élyséesin varrelle siirretyssä Cafe Strindbergissä. Selityksen kuiskaan: – Leikin tänään, että olen Pariisissa. Olen oikeasti maalta. Tämähän on kuin Pariisi, eikö vain?
Nuori mies on juonessa mukana ja vastaa näppärästi Bonjour Madame, ca va bien. Nopeasti hän kiikuttaa kahvini ja kyselee, mitä pidän tästä Pariisista. Ei yhtään kummastunutta katsetta hänen suunnaltaan. Uusi sukupolvi on astunut Helsinkiin: ennakkoluuloton, kansainvälinen, huumorintajuinen ja vauhdikas.
Terassilta ihailen puistokadun suuria, reheviä puita, viihtyisiä kahviloita ja kauniita taloja. Tyylikkäät ihmiset vaeltavat kadulla. Jatkan Pariisi-päivääni muotikaduilla, kiertäen myös Fredan, Annankadun ja Bulevardin pikkuputiikit. Erityisen pitkään viivyn Boutique Francoisessa, ensisijaisesti nimen vuoksi: ranskalainen putiikki.
Sitten huomaan siirtyneeni Barcelonan kuuluisalle kävelykadulle, La Ramblalle. Esplanadia edestakaisin vaeltaessani ihmispatsaat, katusoittajat ja jonglöörit vievät huomioni. Seisoskelen väkijoukossa, kuuntelen musiikkia ja ihmettelen, miksi kukaan haluaa Helsingistä kaupunkilomalle. Täällähän on kaikki, mitä turisti voi toivoa.
Vatikaani Senaatintorilla
Seuraavana päivänä suunnistan pyhille seuduille, Roomaan ja Vatikaaniin. Senaatintorin kulmassa katselen jylhiä portaita, ruskeaa kiveä ja rakennuksia. Koen suuria tunteita Tuomiokirkon tasanteella ja Kansalliskirjastossa. Sivistys! Menneet sukupolvet. Tämä on omaa historiaani. Tämän kielen osaan ja tämän kansan tunnen.
Senaatintorilla valitsen kulman, josta näkyy vain punertavaa kiveä. Siristelen silmiäni, ja tuolla kaukanahan siintää Colosseum. Rooman paahtava helle tosin puuttuu. Tunnelmani kruunaa kaunis Tapulikahvio elegantteine matkamuistoineen. Café Kryptassa on hieno taidenäyttely ja yläpuolella kirkossa upea urkukonsertti. Kaikki tämä ilmaiseksi!
Senaatintorilla tunnen Vatikaanin tuoksun. Tähyän yläilmoihin. En kaipaa paavia, mutta Eero-piispaa ikävöin. Eikö meilläkin voisi olla sunnuntaisin kello 12 hetki, jolloin piispoista vanhin siunaisi kansaa vaikka Tuomiokirkon kupolin ikkunasta?
Kaikki turismin ilot muttei sen harmeja
Roomasta raahustan Milanon kautta majapaikkaan. Aleksilla muistelen Milanon pääkatua, joka on täynnä ravintoloita ja jäätelöpaikkoja. Muistan viime kesän aidon Milanon matkakokemuksen: ensimmäisenä iltana erkaannuin muista ja jäin itsekseni kaupungille. Mitä mustemmaksi kävi Milanon yö, sitä selvemmin tajusin, ettei minulla ollut mukana hotellin nimeä tai osoitetta. Ei hajuakaan, missä päin hotelli sijaitsi. Painajainen.
Suuri kiitollisuus täyttää nyt sydämeni. Rakas Helsinki. Osaan vuorenvarmasti majapaikkaan. En voi eksyä. Kukaan ei yritä ryöstää. Voin juoda vettä hanasta. Kaikki turismin ilot, muttei huonoja puolia.
Vain yhdessä asiassa Helsinki häviää etelä-Euroopalle: lämmintä säätä ei taata. Aurinko ei aina paista. Tai ehkä sekin on vain mielentila?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jos arki kyllästyttää, voi aikuisenakin lähteä maailmalle tekemään jotain ihan muuta
Hyvä elämäVakityöstä irtisanoutunut, pätkätyöntekijä ja yrittäjä kertovat irtiotoistaan. Mukana tietopaketti rahan ja ajan järjestämisestä lomaa pidempään matkaan.