— Mun mielestä nukkekodeissa on ihaninta se, kun kaikki on niin suloista ja pientä, kymmenvuotias tyttö toteaa Kansallismuseossa avatussa Unelmien koti -nukkekotinäyttelyssä.

Näyttely saa niin pienet tytöt kuin aikuiset naisetkin huokailemaan ihastuksesta. Nukkekoteja löytyy joka lähtöön, aina 1800-luvun itäsiperialaisesta mammutinluisesta pienoistalosta 1970-luvun ruotsalaiseen Lundby-nukkekotiin.

Kuusivuotias ihastuu pienoissotasairaalaan, jolla on leikitty 1930-luvulla. Kymmenenvuotiaasta kivointa olisi leikkiä suuressa kaapissa asuvalla Väinölän nukkekotiperheellä.

Nukkekodit ovat yhtä lailla lasten kuin aikuistenkin juttu. Väinölän omistaa harrastaja, jolle nukkekodin sisustaminen on ikuisuusprojekti.

Elämä nukkekodeissa on idyllistä. Tosielämässä niin ei aina ole. Siitä muistuttavat pienoiskodit, joita ovat rakentaneet oman kodin perustamisessa ja työelämään siirtymisessä erityistukea tarvitsevat nuoret.

Koskettavia ovat kodittomuuden kokeneiden naisten rakentamat miniatyyrikodit. 54-vuotias Taru kertoo omaa unelmakotiaan esittelevässä tekstissä: ”Tein tällaisen unelmakodin, koska se edustaa minulle pysyvyyttä. Kotiani on rikottu ja olen muuttanut paljon, mutta tämä koti on eheä.”

Unelmien koti -nukkekotinäyttely Kansallismuseossa. Seuraava yleisöopastus su 5.12. klo 14.