Unohdettujen elämää
Annu Kekäläinen: Leiri. WSOY 2010.
Kun ihmiset lähtevät pakoon sotaa tai luonnonkatastrofia, he saavat maailman huomion. Mutta mitä tapahtuu, kun he ovat olleet pakolaisleirillä vuoden, kaksi tai kauemmin? Toimittaja Annu Kekäläinen vietti kolme kuukautta Kakuman pakolaisleirillä Luoteis-Keniassa.
Leiri perustettiin väliaikaiseksi kaksikymmentä vuotta sitten, ja sinne on vaeltanut väkeä muun muassa Etiopiasta, Ruandasta ja Sudanista. Toisin kuin pakolaiset, Kekäläinen ei asu savitiilimajassa vaan saa huoneen avustustyöntekijöiden talosta. Hän pyöräilee ympäri valtavaa pakolaisleiriä ja haastattelee ihmisiä.
Leirillä olo opettaa Kekäläiselle paljon ihmisten käyttäytymisestä poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta ennen kaikkea hän oppii uusia puolia itsestään. Hän lähestyy ihmisiä ensin empaattisesti ja sinisilmäisesti, mutta saakin kuulla myös tarinoita, jotka eivät pidä paikkaansa.
Kekäläinen oppii, kuinka erilaisista syistä ihmiset ovat pakolaisleiriin tulleet: osa on paennut henkensä edestä, osa pitää leiriä porttina kiintiöpakolaisuuteen länsimaassa. Myös turtumisen ja kiukun tunteet tulevat Kekäläiselle tutuiksi.
Päiväkirjamaisuus yhdistettynä ihmisten haastatteluihin ja kriisien syistä kertovaan valistukselliseen tekstiin tekevät kirjasta aluksi vaikeasti luettavan. Hyvää kirjassa on yksityiskohtainen kuvaus pakolaisleirillä elämisestä. Kiinnostavaa on myös se, kuinka Kekäläinen kuvaa pakolaisleirien varjopuolia, ihmisten kyllästymistä ja pakolaispolitiikan epäoikeudenmukaisuutta.
Jaa tämä artikkeli: