Usko on kirjailija Juha Itkoselle epäilyä
Usko, toivo ja rakkaus ovat Juha Itkoselle tuttuja asioita. Usko merkitsee kirjailijalle epäilyä, toivo unelmia ja rakkaus romanttista suhdetta musiikkiin.
Keho on urheilijan, mutta sen sisällä on riimittelijän mieli.
Juha Itkonen tiesi varhain, että hänestä tulee kirjailija. Senkin bändissä soittava poika tiesi, että haluaa kirjoittaa rokkaavan romaanin.
Ensin syntyi kuitenkin ihan muuta. Myöhempien aikojen pyhiä lähtee liikkeelle valokuvan kaltaisesta muistosta, jossa kaksi mustapukuista nuorta miestä ajaa polkupyörillä pitkin Hämeenlinnaa ja levittää Jumalan sanaa.
Muisto perustuu tositapahtumiin. Itkonen asui lapsuudessaan kilometrin päässä mormonikirkosta.
– Mummi kertoi, että olin kiinnostunut mormoneista ja halusin jutella heidän kanssaan.
Romaanissa Finlandia-palkintoehdokas perheensä menettänyt David epäilee uskoaan.
– Olen samanlainen epäilijä. En osaa kuitenkaan automaattisesti julistautua vakaumukselliseksi ateistiksi, Itkonen miettii.
Kaksi vuotta sitten kirjailija palasi uskonasioiden pariin. Ajo-romaani perustuu Itkosen isovanhempia 1960-luvulla kohdanneeseen auto-onnettomuuteen, jossa isoäidin nuorin lapsi kuoli.
– On se vaikuttanut minuun. Auto-onnettomuus leimasi mummin ja papan elämää. Pappa masentui, mutta uskovainen mummu selvisi turvautumalla entistä tiukemmin Jumalaan.
Itkonen sanoo palaavansa kirjoissaan vanhan testamentin Jobin kirjaan.
– Kun jotain pahaa tapahtuu, uskonnosta tulee keino selvitä.
Uskonnollisia kysymyksiä ei pidä sulkea pois
Rockmaailmassa uskonasiat koetaan usein häpeällisinä ja ei-cooleina.
Itkosen mielestä kirjailijan ei kannata jäädä turvalliselle pinnalle, jossa uskonnolliset kysymykset suljetaan pois liian kiusallisina ja ratkaisemattomina.
– Ajatus saattaa olla peräisin nuoruuden idoliltani Bonolta. U2 ja sen keulahahmo Bono ovat käsitelleet musiikissaan myös omaa kristinuskoaan ja epäilyksiä.
Viime marraskuussa U2 joutui perumaan Pariisin-keikkansa terrori-iskun takia, mutta palasi kaupunkiin kuukauden päästä. Keikan lopussa Bataclan-teatteriin panttivangeiksi otetun Queens of the Stone Agen jäsenet tulivat heidän seurakseen lavalle.
– Irlannin terrorin keskellä kasvaneena U2 oli kirjoittanut jo 80-luvulla lauluja, jotka tuntuivat ajankohtaisilta hirmutekojen jälkeen. He antoivat yleisölle sen kaipaaman puhdistavan kokemuksen.
Itkonen kertoo itse etsivänsä jatkuvasti arjen yläpuolelle nostavia pyhyyden välähdyksiä. Joskus elämyksen antaa musiikki.
– Viimeksi koin hyvän hetken kaupungintalolla, missä musiikkiluokalla oleva poikani lauloi lapsikuorossa Apulannan Armo-biisiä. Se oli sovitettu lapsikuorolle siten, että yksinkertainen rakkauslaulu sai uusia sävyjä.
Myös arjesta nousee hetkiä, jolloin kirjailija tuntee olevansa tavallistakin enemmän elossa.
– Ehkä juuri nuo hetket herättävät kysymyksen, johon en ole löytänyt vastausta. En osaa uskoa Jumalaan niin kuin mummuni. Olen enemmän niin kuin Ajo-kirjan Onni, joka katsoo sitruunaperhosta ja ajattelee, että hänen päähänsä ei mahdu, miten tällainen hienous voisi olla olemassa ilman korkeampaa voimaa, syntynyt alkuräjähdyksestä luonnontieteellisesti selitettävin keinoin, Itkonen sanoo.
Keski-ikä on nuoruutta epätoivoisempi
Nopeita autoja, korkeita rakennuksia, ja tutun näköisiä paikkoja. Seitsemäntoistavuotias Juha Itkonen on ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa, rockyhtye Nirvanan ja Beverly Hills 90210 - televisiosarjan luvatussa maassa.
Itkonen kertoo neitsytmatkan jälkeen palanneensa monesti Amerikkaan. Parhaillaan hän on New Orleansissa, matkakirjaa kirjoittamassa.
– Haluan selvittää, miksi Amerikka on uinut mukaan kaikkiin kirjoihini.
Vastaus saattaa löytyä unelmista. Itkosen vuonna 2005 ilmestyneessä hittiromaanissa Anna minun rakastaa enemmän suomalaisen Suvi Vaahteran eli Summer Maplen rock-unelma huipentuu Amerikan menestykseen. Mutta koska elämä ei toteuta kaikkia haaveita demokraattisesti, Vaahteran unelman toteutuminen katkeroittaa samassa kellaribändissä soittaneen Antti Salokosken.
Tänä keväänä ilmestyneessä Palatkaa perhoset kirjassa kymmenen vuotta on kulunut, mutta keski-ikää lähestyvät romaanihenkilöt Suvi ja Antti roikkuvat yhä nuoruuden rockmaailmassa.
Antti Salokoskelle keski-ikä edustaa luovuttamista, mutta Itkonen on toiveikkaampi.
– Antti on omien ajatusteni megafoni. Mutta onhan niin, että 30 ja 40 vuoden välinen vaihe on nuoruutta epätoivoisempi, sillä aikuisen tekoja ei voi ohittaa sympaattisina hairahduksina.
Rockbiisi on rakkautta
Rakkaus musiikkiin yhdistää kirjailijan ja romaanihenkilön. Molemmille arjen vastakohta on rockbiisin kolmen minuutin hurmos. Se edustaa Itkoselle rakkautta.
Vuonna 1993 Itkonen rakastuu U2-yhtyeeseen. Hän hankkii parhaan ystävänsä kanssa liput Zoo TV -kiertueelle.
Aika merkitsee keikan taikapölyllä, joka kantautuu koululuokkaan. Luokassa Itkosen juuri perustettu bändi soittaa U2:n kappaleita.
Tulevan kesäkuun alussa kirjailijan uusi bändi heittää uransa toisen keikan kulttuuritapahtumassa Limingassa.
– Musiikillinen kollektiivi Roihuvuori on keski-ikäisten miesten ironisesti nimeämä yhtye. Ja keikka on keski-ikäisten miesten reissu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirjailija Juha Itkonen on kasvanut neljän lapsensa myötä: ”Olen nyt eri ihminen kuin ensimmäisen lapseni syntyessä”
Hyvä elämäJuha Itkonen käsittelee Kaikki oli heidän -romaanissaan isien ja poikien suhdetta, miehenä olemista sukupolvien ketjussa.