Juha Itkonen peuhaa poikansa Unto Itkosen kanssa tämän tultua koulusta. Kirjailijasta lapsiperhe-elämään liittyy paljon iloa.
Kirjailija Juha Itkonen on kasvanut neljän lapsensa myötä: ”Olen nyt eri ihminen kuin ensimmäisen lapseni syntyessä”
Juha Itkonen käsittelee Kaikki oli heidän -romaanissaan isien ja poikien suhdetta, miehenä olemista sukupolvien ketjussa.
Juha Itkosen uuden romaanin aihe syntyi joulukuussa 2019 hänen ajaessaan autolla nelostietä kohti Lappia. Itkosen vaimo ja lapset olivat matkustaneet sinne junalla, ja hän ajoi perässä perheen suksikuorman kanssa.
Romaani Kaikki oli heidän (Otava) kertoo nelikymppisestä Ilmarista ja hänen isästään Markusta. Jännitettä luo se, että isän ja pojan välit ovat olleet hankalat jo vuosia.
– Henkilöt ja tapahtumat ovat täysin fiktiivisiä. Kirjan aihe tulee kuitenkin sillä tavalla lähelle, että olen miessukupolvien ketjussa Ilmarin kanssa samassa kohdassa, olenhan sekä isä että poika, Itkonen selvittää.
Romaanissa Ilmari joutuu vääntämään asioista äkkiväärän isänsä kanssa, jolle modernin miehen perhe- ja muut kuviot näyttäytyvät monella tavalla outoina. Itkosen mukaan sotien vaikutus on näkynyt pitkään suomalaisissa miessukupolvissa. Isyyttä on värittänyt tietynlainen ankaruus.
– Pehmeät arvot, hellyys ja rakkaus, ovat usein jääneet miesten elämässä taka-alalle, ja heidän on ollut vaikea puhua tunneasioista. Ei myöskään ole ollut minkäänlaista yhteiskunnallista vaatimusta siitä, että isän olisi pitänyt viettää aikaansa perheensä parissa.
Pojat toistavat usein isiensä virheitä
Pojat muistuttavat usein isiään, vaikkeivät haluaisikaan sitä tunnustaa, Juha Itkonen on huomannut. Näin käy myös hänen uudessa kirjassaan.
– Ilmari ei ole muuten juurikaan isänsä kaltainen, mutta hänessä on samanlaista pärjäämisen eetosta. Hän mittaa itseään paljolti työn kautta.
– Ilmari ei myöskään ole niin hyvä perheenisä kuin voisi olla, ja hän päätyy toistamaan samoja virheitä kuin isänsä. Tyypillisen nykyihmisen tapaan hän haluaa elämäänsä kaiken mahdollisen.
Yksi kirjan teemoista onkin anteeksianto. Ilmarin on vaikea antaa isälleen anteeksi menneisyyden tapahtumia, joihin liittyy alkoholi ja tyly käytös perheenjäseniä kohtaan. Sama jatkuu seuraavassa sukupolvessa. Myös Ilmarin poika joutuu kamppailemaan, että pystyisi hyväksymään isänsä tekoja.
Kirjailijan uuden romaanin yhtenä teemana on anteeksianto. Hänestä läheiselle ihmiselle on tärkeää antaa anteeksi, koska muuten riita voi jäädä hiertämään ja ihminen voi tuhoutua itse.
Anteeksianto hyväksi myös itselle
Anteeksi antaminen on Juha Itkosesta kiehtova asia. Viime aikoina on ollut pinnalla se, että ihmiset ovat pyytäneet tekemisiään julkisesti anteeksi.
– Minua julkisen anteeksipyynnön vaatimus häiritsee, koska koen anteeksiannon yksityiseksi asiaksi. Joskus riita voi lähteä hyvin pienestä asiasta. Jos ei pysty antamaan läheiselle ihmiselle anteeksi, se voi jäädä hiertämään ja ihminen voi tuhoutua itse. Tässä toimii hyvin Raamatusta tuttu sanonta: Älä anna auringon laskea vihasi ylle.
Itkosen mielestä anteeksianto voi tapahtua myös sanattomasti, hiljaisessa yhteisymmärryksessä. Näin tapahtuu tietyssä kohdassa romaanissakin.
– Usein kuitenkin riidan selvittäminen vaatii puhumista. Puhumattomuus vain pitkittää vaikeaa tilannetta. Tähän liittyy myös rajallisuuden elementti. Moni ajattelee selvittävänsä asiat läheisensä kanssa myöhemmin, mutta aika voi loppua yllättäen kesken.
Kaksosvanhemmuus vahvisti yhteyttä
Juha Itkonen itse on neljän lapsen isä. Ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 2005 hänen ollessaan kolmekymppinen.
– Vaimon raskausaikana en tiennyt, miten osaisin toimia isänä. Lapsen syntymä oli kuitenkin euforinen kokemus, joka kannatteli vahvasti uudessa elämänvaiheessa.
Itkosen mukaan vanhemmuus on kuitenkin tuonut mukanaan myös vaikeita hetkiä. Hänen nuorimmat lapsensa ovat nelivuotiaat kaksoset, jotka syntyivät kolme kuukautta etuajassa. Heidän syntymäänsä edelsi raskaus, joka päättyi vaikeaan päätökseen sen keskeyttämisestä. Näistä kokemuksista Itkonen on kirjoittanut omakohtaisessa romaanissaan Ihmettä kaikki.
– Kaksosvanhemmuus on vahvistanut minun ja vaimoni yhteyttä. Varsinkin vauvavuosina oli pakko toimia konkreettisesti työparina.
– Vanhemmuuteeni ovat vaikuttaneet myös lasten isot ikäerot. Olen nyt eri ihminen kuin ensimmäisen lapseni syntyessä. Olen siis kasvanut lasteni mukana.
En usko, että kotitöiden mittaaminen excel-taulukolla tuo onnea. Jokainen perhe löytää oman mallinsa ja harmoniansa.
Itkosen perheessä menestyneen nyhtökaurayrityksen perustanut Maija-vaimo on ollut monesti enemmän töissä kiinni kuin kirjailija. Tämä on joskus aiheuttanut kitkaa.
Kaiken kaikkiaan Itkonen on kokenut, että vastuun jakaminen perheessä on yksiselitteisen hyvä malli ja antoisinta kaikille.
– En silti usko, että kotitöiden mittaaminen excel-taulukolla tuo onnea. Jokainen perhe löytää oman mallinsa ja harmoniansa. Tärkeintä on, että kotitöiden jako on luontevaa.
– Julkisessa puheessa lapsiperhe-elämästä korostuvat muutenkin liiaksi stressiä tuovat asiat, vaikka siihen liittyy tosi paljon iloa ja onnea tuovia elementtejä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Isät ja lapset pääsevät aarrejahtiin Seutulan kappelin ympäristössä
Hyvä elämäVantaankosken seurakunnan toimintapäivä on suunnattu 2–8-vuotiaille.
